Voihan haikeus! Niin se on vaan viisi viikkoa kulunut kuin siivillä ja kesäloman viimeinen ilta on täällä. Saman verran tuli vietettyä myös blogitaukoa, kun tarvitsin breikin kaikesta stressaavasta. Vielä en halua ajatella työasioita, enkä muita oven takana kolkuttelevia velvollisuuksia. Haluan hetken viipyä loman kiireettömissä tunnelmissa, ihanassa lämmössä, makuhermoja hivelevissä ruokaelämyksissä, upeissa maisemissa.
Meidän kesä kului tänä vuonna lähes kokonaan kotimaassa, sillä vietimme vain viikon Kreetalla. Sattuipa vielä niin sopivasti, että se viikko oli juuri kesäsäiden suhteen huonoin viikko Suomessa ja takaisin tullessamme saimme nauttia kotimaan kesästä parhaimmillaan. Miten ihania ovatkaan Suomen valoisat kesäyöt! Niitä ihailtiin sekä omalla terassilla että rantakallioilla, hiekkarannoilla, laitureilla yksin ja yhdessä. Löysimme upeita peilityyniä järvenrantoja, kuljimme pitkospuilla kanervien ja hillojen keskellä suomaisemissa, lekottelimme kesän kuumimpana päivänä ystäväperheen laiturilla, maistoimme lukuisia jäätelömakuja. Lapset nauttivat huvipuistoissa, liikennepuistossa, luontopoluilla, uimaretkillä. Laatuaikaakin ehti viettää kahdestaan: pyöräretkiä rantakallioille auringonlaskua katsomaan ja hääpäivän viettoa ravintolassa miehen kanssa, junamatkailua ja historian havinaa linnakierroksella yhden lapsen kanssa, toinen lapsi pääsi elokuviin ja lempiravintolaan syömään, kolmas jäätelölle ja shoppailemaan.
Täytyy muistutella itseään, että kesä ei ole ohi, vaikka huomenna askel vie taas työpaikalle ja lapsilla koulu kutsuu pian. Onhan kuitenkin kesäillat ja suloiset viikonloput! Kyllähän vielä ehtii purjehtimaan, luontopolulle, terassille, kavereiden kanssa mökille. Niille kaikille on jo varaus kalenterissa. Silti mieleen hiipii haikeus ja vapauden kaipuu. Mutta ehkä se vaan kertoo, että kesäloma oli ihana.
Vastaa