Mistä tietää onko tavannut Sen Oikean kumppanin? Lähtemällä hänen kanssaan matkalle tai parille.
Matkustaessa on toisen kanssa pidemmän aikaa 24/7 ja olosuhteet vaihtelevat. Siinä usein näet toisen todellisen luonteen esimerkiksi:
- Miten hän käyttäytyy odottamattomissa tilanteissa?
- Kuinka hyvin hän jaksaa odottaa?
- Miten hän suhtautuu vieraisiin kulttuureihin?
- Kuinka hän kohtelee sinua vieraassa paikassa?
- Kuinka hän suhtautuu, jos kaikki ei menekään niin kuin piti?
- Kuinka hän suhtautuu sinuun, kun sinua harmittaa?
- Millainen rahankäyttäjä hän on matkaa varatessa ja matkoilla?
- Millaisiin ravintoloihin hän haluaa ulkomailla mennä?
- Onko hän ennakkoluuloinen?
- Onko hän fiilistelijä vai suorittaja?
Minä ”testasin” omaa puolisoani kolmella matkalla ennen kuin suostuin muuttamaan yhteen. Ensimmäinen matka oli 3 kk seurustelun aloittamisesta ja matkasimme Pariisiin, jossa emme kumpikaan olleet käyneet ennen. Ensimmäinen testi oli jo matkalla Pariisiin: koneemme oli muutaman tunnin myöhässä ja kun pääsimme Charles De Gaullen kentällä junalaiturille oli junakin mennyt juuri nenän edestä ja edessä vielä yli puolen tunnin odotus. Seuraava takaisku oli lippuautomaatti, joka ei suostunut myymään lippua. Kello oli paljon ja olin todella nälkäinen. Nälkäisenä minusta tulee kiukkuinen. Niinpä lapsellisesti kiukuttelin, kun kaikki oli huonosti. Mitä tekee mies: säyseästi toteaa, että onkohan sulla nälkä. Ohjaa kioskille, josta saan vähän syötävää ja menee sitten pyytämään apua lippuautomaatin kanssa. Näin minua pitää kohdella!
Pariisin matkasta muodostui oikein ihana ja romanttinen. Mies tykkäsi minun laillani nautiskella kävelyistä kaupungilla, istuskella puistossa piknikillä ja katsoa ihmisiä katukahviloissa. Nähtävyydestä toiseen ravaaminen ei ole meidän juttumme, vaikka jokunen onkin ihan kiva nähdä, jos sattuvat reitille.
Seuraava tulikoe oli minun kaveriporukan perinnematka Lappiin. Menomatka sujui autossa 14h istuen. Se ei ollut ongelma miehelle. Hän ajoi myös osan matkasta. Vuokramökissä huoneiden jako sujui ilman rähinöitä ja mies osallistui kaikkeen ruoanlaittoon ja siivoukseen. Hän myös lähti minun ja kahden kaverini kanssa Norjaan päiväretkelle sen sijaan, että olisi ollut joka päivä rinteessä.
Kolman reissu toden sanoi. Otimme äkkilähdön Intian Goalle hetken mieliljohteesta. Nautiskelimme ensin rantaelämästä ja teimme pitkiä kävelylenkkejä rantaa pitkin Bagassa, jossa meidän hotelli oli. Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja kävimme katsomassa paikalliselämää. Söimme ihanissa intialaisissa ravintoloissa, joissa kaikissa tuntui olevan ihan täydellistä ruokaa.
Sitten päätimme lähteä seikkailemaan ja matkasimme paikallisbussilla Anjunaan hippielämää katsomaan. Kokeilimme hierontaa rannalla ja seurailimme reissumatkaajia rannalla löhöten. Päätimme kuitenkin ettei Anjuna ollut meidän paikkamme ja jatkoimme matkaa Lonely Planetin suosittelemaan Ashwemiin. Ashwemissa oli mieletön, pitkä leveä hiekkaranta ja meidän seurana vain meritähtiä, joita bongailimme hiekalla. Löysimme sieltä ihanan, vaikkakin vaatimattoman rantabungalowin.Yksi pieni ravintola löytyi rannalta läheltä meidän bungalowia ja söimme ihanaa grillattua kalaa kynttilän valossa. Täydellistä. Tai ainakin melkein, koska sänky oli aivan kivikova, eikä kumpikaan pystynyt nukkumaan.
Palasimme kahden yön jälkeen takaisin Bagaan. Ihanasta Ashewmista huumaantuneina halusimme löytää itsellemme rauhallisen rantapoukaman ja lähdimme sellaista etsimään kävellen. Reilun puolen tunnin kävelyn jälkeen seisoimme kalliolla ja bongasimme alhaalla meren ääressä beachin, jonne ei autolla päässyt. Rannalla oli muutama matkailija ja pikkuinen ravintolakoju. Nyt löytyi meidän paikkamme!
Seuraavana päivänä lähdimme paikallisbussilla katsomaan Panjimin kaupunkia. Se oli mukavaa vastapainoa rantaelämälle ja kaupunki oli yllättävän viehättävä. Mutta sitten piti taas päästä meidän pikkurannalle. Söimme Palak Paneeria, joka tällä kertaa maistui vähän hassulta. Syykin selvisi, kun päästiin hotellille. Jouduimme kumpikin ihan hirvittävän ruokamyrkytyksen kouriin. Kaksi seuraavaa vuorokautta lähinnä makasimme kylpyhuoneen lattialla. Mutta tulipa nähtyä toisesta se kaikkein raadollisin puoli. Kun vihdoin aloimme toeta emme uskaltaneet liikkua lähirantaa kauemmas, kun voimat olivat täysin poissa. Ja kummasti intialainen ruoka menetti hohtonsa vähäksi aikaa.
Mutta ennen kuin lähdimme kotimatkalle, mies pyysi minua muuttamaan luokseen. Tämä matka oli todistanut sekä hänelle että minulle, että tämän ihmisen kanssa kestän mitä vaan ja haluan jakaa elämäni.
Seuraava matkamme olikin sitten Rooma kahden kuukauden päästä Intian reissusta, kun halusimme lähteä juhlistamaan kihlaustamme.
Ja sama mies on edelleen se paras matkakumppani!
Vastaa