Esikoinen täytti 11 vuotta marraskuun lopulla ja hän toivoi lahjaksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Sopivasti Kämp Collectionilla oli salamatarjouksia lokakuun lopulla ja varasin silloin minulle ja esikoiselle huoneen KlausK:sta. Tarjolla olisi ollut puoleen hintaan parempia huoneita myös muista Kämp Collectionin hotelleista, mutta valitsin KlausK:n, koska ajattelin sieltä olevan parhaat näköalat kulkuneuvoja rakastavalle esikoiselle.
Retkemme alkoi bussimatkalla Tapiolan metroasemalle. Esikoisen toiveena oli päästä matkustamaan metrolla päästä päähän. Niinpä suuntasimme ensin Tapiolasta Matinkylään. Matinkylässä pysähdyimme Iso Omenaan pariksi tunniksi etsimään uusia ulkohousuja pojalle ja kävimme myös kaikissa lelukaupoissa, sillä lahjarahat polttelivat lompakossa.
Olimme ajatelleet jäädä lounaalle Iso Omenaan, mutta kaikki ruokapaikat olivat täynnä ja jonot pitkiä, varmaankin Black Friday -viikonlopun vuoksi. Niinpä päätimme hypätä metroon ja matkustaa Kamppiin syömään matkalla hotellille. Matinkylän metroasema oli hieno ja esikoinen otti siellä pitkän pätkän videota metron saapumisesta ja lähtemisestä.
Lounaaksi maistui pasta Kampin keskuksen Don Corleonessa. Tykkäsin kovasti omasta katkarapu-sitruunapastasta. Esikoisen Bolognese ei kuulemma ollut yhtä hyvää kuin äidin tekemä :). Kello oli lounaan jälkeen jo melkein kolme, joten lähdimme kävelemään Klaus K:hon. Saimme valita pihan tai kadunpuoleisen huoneen ja esikoinen halusi ehdottomasti kadunpuoleisen, kuten olin ajatellutkin. Meidän Envy King -huoneemme oli toisessa kerroksessa ja huoneen erkkeristä oli hienot näkymät sekä bulevardille että Etelä-Esplanadin päähän. Esikoinen istuskeli erkkerissä ihailemassa ohikulkevia ratikoita ja busseja. Olin yllättynyt siitä, kuinka hiljaista huoneessa oli, vaikka huone oli ihan tien vieressä. Myöskään muista huoneista ei kuulunut mitään ääniä tai käytävältä.
Esikoinen halusi lähteä käymään Verkkokauppa.comissa katsomassa Legoja. Se olikin kätevän matkan päässä, kun ratikkapysäkki Jätkäsaareen oli hotellin sisäänkäynnin edessä. Ja ihan jo se ratikalla matkustaminenkin oli esikoisesta hauskaa. Verkkokaupasta löytyi mieleinen Lego ja esikoinen osti sen ylpeästi omalla rahalla. Hän olisi halunnut jäädä kokoamaan Legoa hotellihuoneeseen, mutta kello oli jo lähes seitsemän ja olimme menossa syömään. Esikoisen toinen lempiruoka Spagetti Bolognesen lisäksi on tortillat ja niinpä olimme päättäneet mennä syömään Santa Fe:hen, koska sieltä löytyi listalta lasten fajitas, joka kelpasi esikoisellekin. Hän on melkoisen valikoiva ruoan suhteen ravintoloissa, koska ruoat maistuvat erilaiselle kuin minun tekemäni. Siksi häntä myös jännitti melkoisesti Santa Fe:hen meno, jos fajitas ei olisikaan sellainen, josta hän pitää. Pelko osoittautui onneksi turhaksi ja fajitas erittäin maukkaaksi. Poika on muistellut fajitastaan lämmöllä useamman kerran. Siinä siis oli erona tavalliseen fajitakseen, että sipuli-paprikapaistoksen sijaan tarjottiin salaattia ja tomaattia ja lisäksi cheddarkastiketta. Palasimme hotellille kaupan kautta, koska esikoinen haaveili vielä iltakaakaosta. Meidän huoneessa oli vedenkeitin, mutta ei kaakaota.
Esikoinen rakensi vielä illalla Legoaan ja nukkui vähän huonosti, kun odotti aamua ja sitä, että pääsisi rakentamaan Legon loppuun. Hän malttoi onneksi lähteä aamiaiselle alakertaan. Aamiaisella oli aika paljon ihmisiä, mutta meille löytyi silti helposti kahden hengen pöytä. Pidin aamiaisesta kovasti. Se ei ollut superrunsas, mutta sisälsi kaikkea, jota halusimme: tuoreita leipiä, leikkeleitä, juustoa (esikoinen rakastui leipäjuustoon), mysliä, ihania itsetehtyjä hilloja, hedelmiä, croissantteja. Pöytään tarjoiltiin aivan ihanat vadelma-kookossmoothiet.
Esikoinen halusi aamiaisen jälkeen rakentaa legon valmiiksi. Se sopi minulle hyvin, sillä ulkona oli lumipyry. Päätimme mennä iltapäivällä elokuviin ja esikoinen toivoi Idän pikajunaa. Yllätyi leffavalinnasta, mutta totesin, että miksikä ei. Hän on aikaisemmin ollut vain lastenelokuvissa. Leffa oli minusta visuaalisesti kaunis ja viihdyttävä. Se ei ollut liian jännittävä tai raaka 11-vuotiaallekaan. Elokuvan jälkeen kävimme ihastelemassa Stockmannin jouluikkunaa ja vielä esikoisen toiveesta Burger Kingissä ja matkustimme metrolla sinne toiseenkin päähän ja takaisin Tapiolaan. Kotiin ehdimme sopivasti iltapalalle. Esikoisen mielestä oli niin kiva olla Helsingissä yötä, että hän ehdotti, että voisimme muuttaa Helsingin keskustaan. Hän olisi kuulemma valmis jopa tinkimään omasta huoneesta ja muuttamaan pikkuveljen kanssa samaan huoneeseen.
Maantai-iltana juuri ennen nukkumaanmenoa esikoinen tuli itkien huoneestaan; unikaverit olivat unohtuneet hotellin peiton alle nukkumaan. Onneksi hotelli ei ollut kaukana ja kävin seuraavana päivänä lounastunnilla noutamassa löytyneet pehmot. Kiitos Klaus K:n henkilökunnalle, jotka vastasivat nopeasti sähköpostiin ja selvittivät unikavereiden sijainnin.
Vastaa