Lähdin syyskuussa aika lyhyellä varoitusajalla meidän 15-vuotiaan pojan kanssa Zadariin, Kroatiaan. Reissuun innoitti Matkabongaukset-sivustolta huomattu RyanAirin suora lento Plitvicestä kohtuullisen matkan päähän olevaan Zadariin. Poika oli juuri pari päivää aikaisemmin kertonut luokkakaverinsa olleen Kroatiassa katsomassa jotain todella hienoa vesiputousta, jollaisen hänkin haluaisi nähdä. Muistelin nähneeni kuvia Plitvicestä ja innostuin sitten heti tästä mahdollisuudesta.
Plitvice osoittautui suorastaan epätodelliseksi kohteeksi kymmenine vesiputouksineen ja turkoosine vesineen. Tuntui kuin olisi ollut sadun tai fantasiaelokuvan kulisseissa. Me kiersimme ensin 8 km reitin, mutta emme malttaneet jättää siihen ja aikaakin oli vielä, niin lähdimme kiertämään vielä 5 km lisää ja silti jäi tunne, että tänne voisi tulla uudelleen, koska maisemat olivat niin upeita.
Lueskelin muutamasta blogista ennen matkaa vinkkejä Plitvicestä ja ostin meille liput ennakkoon, kun monessa paikassa sanottiin, että Plitvice on niin suosittu, että paikanpäällä saattavat liput olla jo loppuunmyytyjä. Lippuja myydään tunnin slotteihin ja sisään täytyy tosiaan ehtiä tuossa varatussa slotissa. Sisäänpääsy puistoon maksaa halvimmillaan tammi, helmi-, maalis-, marras- ja joulukuussa 10€ aikuisilta, mutta sesonkiaikaan kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa piletistä saa pulittaa 40 €. Muut kuukaudet lippu maksaa 23,5€. Säiden puolesta tuo meidän ajankohta syyskuu oli aivan loistava, kun lämpöä oli siinä 20 c eikä tullu kuuma eikä kylmä polkuja taivaltaessa. Oli vielä vihreää ja kukat kukkivat. Ihmisiä oli ensimmäisellä pätkällä kyllä ruuhkaksi asti, mutta vähän pidemmälle päästyämme saimme kulkea rauhassa.
Plitviceen järjestetään paljon valmiita retkiä eri kaupungeista, kuten Zagreb, Zadar ja Split. Zadarista retken hinta ilman sisäänpääsymaksua olisi ollut alkaen 45€. Me päätimme mennä omatoimisesti bussilla, koska noilla retkillä olisi ensimmäinen tunti mennyt kiertäessä eri hotelleilla retkeläisiä kerätessä ja sama paluumatkalla. Omatoiminen matka toi enemmän vapautta. Zadarista oli todella helppoa kulkea bussilla Plitviceen, sillä sieltä lähtee bussi linja-autoasemalta (n. 1km vanhasta kaupungista) ihan suoraan Plitvicen porteille useamman kerran päivässä. Bussi kustansi 14,50€ ja matka kesti 1,5 h. Kannattaa ostaa sisäänpääsylippu sisäänkäynnille 1 sillä siitä pääsee myös takaisin päin ensimmäisenä bussiin, joka helposti ruuhkautuu sesonkiaikaan. Busseja kyllä selvästi lisättiin kysynnän myötä ja meidän kanssa samaan aikaan lähti kumpaankin suuntaan kaksi bussia.
Plitvicessä on valittavana useita reittejä, joista lyhyin on 3 km, pisin 18 km ja siinä välissä noin 8 km reitti. Lyhimmät kaksi reittiä kiertävät vain yhden järven ja siellä on myös eniten ihmisiä, nuo 8km reitit kiertävät molemmat järvet, samoin 18 km reitti. Pisimmän ja toiseksi pisimmän reitin erottaa se, että lyhyemmillä reiteillä oikaistaan järven yli lautalla, kun siirrytään alemmilta järviltä ylemmille järville. Me kävelimme reitin C ja jatkoimme puolet reitistä H, kun olimme saaneet C:n lähes valmiiksi. Reitit ovat hyvin merkattuja, eikä tarvitse pelätä eksyvänsä. Tuo meidän kulkema reitti oli melko helppokulkuinen. Nousuja siinä on etenkin jälkimmäisellä osuudella aika paljon, mutta emme kokeneet niitä raskaiksi. Kansallispuiston sivulla arvioidaan reitin kävelyajaksi 4-5h, mutta meillä ei mennyt kuin 3h, vaikka pysähdyimme välillä syömään eväitä ja ihastelimme maisemia useamman kerran.
Reittien varrelle osuu muutama ravintola ja kahvila, joissa oli tarjolla lähinnä täytettyjä leipiä ja leivonnaisia. Ilmeisesti jokin ihan kunnon ravintolakin puistossa löytyy. Me ostimme omat eväät, ihanat täytetyt patongit ja suklaacroissantit Zadarista lähtiessämme ja täydensimme sisääntulon kahvilasta niitä vain juomisen verran. Lähtiessämme ostimme kahvilasta ranskalaisia ja sämpylät. Kahvilan hinnat olivat tuplasti sen mitä Zadarissa.
Ihastuimme kumpikin Plitciveen ihan totaalisesti. Se on hienoimpia paikkoja, jossa olen koskaan ollut. 15-vuotias nautti myös niin paljon kauniista luonnosta ja kävelystä metsässä, että ehdotti seuraavan päivän kohteeksi Krkan kansallispuistoa. Olin etukäteen miettinyt näiden kahden välillä ja valitsimme Plitvicen, koska se on isompi. Päädyimme tosiaan seuraavana päivänä Krkaan, mutta se on sitten oma juttunsa.
Vastaa