Malediivit edustaa minulle täydellistä rentoutumista paratiisimaisemissa. Tämä matkamme oli jo yhteensä neljäs noihin maisemiin ja kolmas paikallissaarille. Olen aikaisemmin kirjoittanut matkoistamme Rasdhoolle, Ukulhasiin, Gulhille, Maafushille ja Fulidhoolle. Tämänkertaisen matkan aloitimme viikolla Dhangethin saarelle ja pienen alkukankeuden jälkeen tykästyimme saareen. Saarelta toiselle vaihtaminen on aina haikeuden ja odottavan jännityksen sekoitus. Niin tälläkin kertaa. Onko Dhigurahilla yhtä mukavat ihmiset? Onko bikinirannalla kivoja varjopaikkoja? Löytyykö saarelta hyviä ruokapaikkoja? Onko saaren tunnelma yhtä rento ja ystävällinen kuin Dhangethilla?

Dhangethilta Dhigurahille oli helppo siirtyä paikallislautalla. Matka kesti 20 minuuttia ja maksoi 22 mvr eli noin 1,70€. Siirtymän olisi voinut tehdä myös pikaveneellä, mutta se olisi ollut paljon kalliimpi (ilmeisesti 15$/hlö). Dhigurahin satama näytti samalta kuin kaikilla muillakin paikallissaarilla ja meitä oltiin vastassa pienellä avolava-autolla. Siihen loppuikin yhtäläisyydet tuttuihin saariin. Matka satamasta Bliss-hotellille kesti autolla kymmenisen minuuttia, mikä on paikallissaarella paljon. Dhigurah tarkoittaa paikallisella kielellä pitkää saarta ja pitkä tämä saari totisesti on, 4 km. Dhangethi oli 950 m x 350 m. Leveyttä Dhigurahilla on leveimmillään 300m, mutta saari kapenee kovasti ja on pelkkä hiekkasärkkä eteläpäästä. Meidän hotellimme oli vähän pohjoiseen saaren keskikohdasta, noin 1,5 km satamasta. Tällä alueella oli suurin osa hotelleista ja guest houseista, eikä juurikaan paikallista asutusta. Se oli vähän hämmentävää, sillä emme ole tottuneet paikallissaarilla tällaisiin turistikeitaisiin. Aikaisemmilla saarilla välimatkat ovat myös olleet niin lyhyitä, että olemme kävelleet saaren ympäri. Dhigurah oli sen verran pitkä, että emme oikeastaan käyneet saaren pohjoisosassa, jossa oli enimmäkseen paikallisasutusta. Kävelimme viidakon läpi saaren eteläkärkeen hiekkasärkälle yhden kerran ja rantaa pitkin toisen kerran. Matkaa on noin 2,5 km (+ hiekkasärkkä pari kilometriä) ja sen jälkeen tiesi kävelleensä.


Paratiisissa
Olen aikuisikäni etsinyt täydellistä paratiisirantaa. Malediiveillä on lukuisia upeita rantoja ja omasta mielestäni juuri ne maailman hienoimmat rannat. Silti täydellistä rantaa en ole ennen tätä löytänyt Malediiveiltakaan. Minun paratiisirantani on pitkä ja palmujen reunustama. Se on suojaisa, mutta siinä on pehmeää valkoista hiekkaa riittävän leveälti, että rannalla voi halutessaan maata pyyhkeellä hiekalla. Vesi on kristallinkirjasta ja lämmintä. Rannalta löytyy poukamia ja sopukoita omiin oloihin vetäytymiseen.
Gulhilla ja Dhangethilla oli hyvin samantyyppiset leveät, pehmeähiekkaiset bikinirannat. Ukulhasin ranta oli pitkä ja päässä siinä oli leveä hiekka-alue. Ukulhasissa ihastuimme itse asiassa enemmän saaren toisen puolen kapeampaan, mutta suojaisaan rantaan. Reethi Beach Resortissa oli hieno, pitkä ja leveä ranta, mutta sen tunnelma ei ollut täydellinen, eikä siellä ollut palmuja rannalla. Dhigurahin ranta oli vihdoin se etsimäni paratiisiranta. Valkoista hiekkaa on koko saaren 4 km pituudelta ja se jatkuu vielä hiekkasärkkänä pari kilometriä. Hienoa hiekkaa reunustavat palmut ja banyan puut. Bikinirannan alussa rannan kanssa samansuuntaisesti kulkee viidakkokäytävä ja se tuo kivasti suojaa ja lisätilaa rannalle. Rannan palmuihin saa sidottua riippumaton. Rannasta on bikinirantaa noin 2,5 km. Tällä alueella saa siis vapaasti olla bikineissä. Muulla alueella tulee paikallisia kunnioittaen olla paita päällä ja vähintään shortsit jalassa.




Dhigurahin saari päättyy tosiaan hiekkasärkkään, joka on varmaan pari kilometria pitkä. Laskuveden aikaan hiekkasärkkää voi kävellä aina viereiseen resortiin saakka. Tosin itse resortiin ei pääse, vaan vastassa on kyltit, jotka kieltävät sinne rantautumisen. Hiekkasärkkä on leveimmillään noin neljä metriä ja ilmeisesti nousuveden aikaan kapeimmillaan jää osittain kokonaan veden alle. Me emme kummallakaan käynnillä päässeet todistamaan näin korkeaa vettä, vaikka kävimme särkällä sekä aamu- että iltapäivällä. Hiekkasärkällä kävellessä tulee todella kuuma auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta ja onkin ihana käydä laguunissa pulahtamassa matkan varrella.



Melkein kuin resortissa
Viikko Dhigurahilla tuntui melkein kuin olisi resortissa ollut. Saarella oli selvästi enemmän turisteja kuin viereisellä Dhangethilla ja paikallisia taas näkyi vähemmän. Turistien määrään nähden Dhigurahilla on vain vähän ravintoloita tai kauppoja. Kaikki tuntuivat lähinnä olevan hotelleissa ja guest houseissaan. Me yövyimme saaren ehkä hienoimmassa hotellissa Blississä, josta löytyi perhehuone jopa meidän viisihenkiselle perheelle. Yöpymisen hintaan kuului aamupala, joka oli ilahduttava verrattuna edellisen saaren hyvin riisuttuun aamupalaan. Joka aamu sai valita vaihtuvan päivän erikoisen tai paahdettua leipää, munakasta, hedelmiä. Meidän viikkoon mahtui parsamunakas, shakshuka, letut, jogurttikulho, eggs benedict, french toast ja viimeisen aamun tonnikalasandwich. Söimme ravintolassa kahdesti illallista. Monet arvioivat Hermit-ravintolan saaren parhaaksi ja ruoka olikin kyllä hyvää. Hinnat vain olivat todella korkeat, vai mitä sanotte 19€ hampurilaisesta ja 8€ jälkiruokabrowniesta? Hermitin pizza oli omasta mielestäni ainoa pizza näillä kahdella saarella, joka oli oikeasti hyvää.




Hermitin kovien hintojen vuoksi söimme enimmäkseen muualla kuin omassa hotellissa. Kävimme yleensä lounaalla viereisessä Long Beach -ravintolassa, jossa oli tarjolla hyvin sama menu kuin Dhangethin ravintoloissa eli niitä erilaisia sandwichejä, subeja, riisiä ja nuudeleita kanalla, tonnikalalla tai kasviksilla, curryjä ja fish/chicken and chipsejä. Hintakin oli aika lailla sama kuin viereisellä saarella eli 4-8€ annos. Kävimme testaamassa myös googlessa kehutun Malaveli-ravintolan, joka oli Dhiguveli-hotellin kattoravintola. Suurin osa ravintolassa oli hotellin omaa väkeä, jotka söivät buffetista. Ruoka oli keskinkertaista emmekä palanneet enää ravintolaan toista kertaa. Meidän suosikkiravintolaksi nousi Bonthi Dhigurah, jossa oli aivan mahtavaa Butter Chickeniä, joka tarjottiin riisin sijaan rothi-leivän kanssa. Lounaalla kävimme pari kertaa Shell restaurant and cafessa, joka oli paikallinen short eat -kahvila. Tarjolla oli myös simppeleitä riisi- ja nuudeliruokia. Kaikki ravintolat olivat tosi hiljaisia ja luulen sen johtuvan siitä, että suurin osa turisteista oli ottanut täysihoidon hotellillaan.

Bliss-hotelli oli kivasti sisustettu ja sieltä löytyi kaikki mitä lomaan tarvitsee. Hotellin aulassa on retkitaulu, jossa tarjolla joka päivä erilaisia aktiviteettejä. Me kävimme home reef snorkeling- retkellä. Se maksoi 35€/hlö (alle 12-vuotiaat -50%) ja kesti kaksi tuntia. Kävimme snorklaamassa kahdessa eri kohdassa kotiriuttaa saaren ulkopuolella. Koralli oli hienointa mitä olen nähnyt. Riutalla oli paljon erilaisia kaloja ja näimme myös pelottavan mureenan, kilpikonnia aivan lähietäisyydeltä ja riuttahain. Joskus täällä näkee kuulemma jopa valashaita. Retki oli todella antoisa. Meitä oli oma perhe ja yksi pariskunta. Hotellin retket järjestetään aina, jos niille on vähintään 4 ilmoittautunutta. Tarjolla olisi ollut myös kolmen kohteen snorklausretki, valashai-retki, manta-retki, kalastusretki, sand bank-retki, kilpikonnasafari. Myös päiväretkiä läheisille resorteille oli järjestettävissä. Hotellista pystyi tilamaan kuljetuksen joko paikallisella lavataksilla tai veneellä saaren eteläkärjen hiekkasärkälle. Blississä oli aivan ihana ja ystävällinen henkilökunta ja erityisesti mieleen jäi nuori tarjoilijatyttö Hermit-ravintolasta. Hän oli paikallinen ja pukeutunut burkhaan, kuten saarella on tapana. Hän oli aina niin hymyileväinen ja ystävällinen, että piti ihan erikseen mainita hänelle, kuinka hän tuo jokaiseen päivään extra aurinkoa.




Täydellinen paikallissaari?
Onko Dhigurah täydellisin paikallissaari Malediiveilla? En tiedä. Rakastin Dhigurahin rantaa. Olen kaivannut sitä jo kovin tässä paluun jälkeen. Tämän upeampaa rantaa ei varmasti löydy edes resortsaarilta. Dhigurahin ranta on myös siisti ja puhdas, mikä ei kaikilla paikallissaarilla ole itsestäänselvyys. Jos matkalta kaipaa resorttyylistä oleilua, mutta huomattavasti huokeampaan hintaan, niin Dhigurah on täydellinen paikallissaari. Me jäimme kaipamaan Dhangethin paikalliselämää ja fiilistä. Ja niitä ihania paikallisten riippukeinuja, jotka olisivat hyvin sopineet Dhigurahin rannoille. Tuntui hassulta, että turistit olivat omissa oloissaan. Yhdessä Dhangethi ja Dhigurah sen sijaan olivat oikein hyvä ja toisiaan täydentävä yhdistelmä. Viikko kummallakin saarella oli aika sopiva aika. Tai ehkä olisin voinut jäädä vielä Dhigurahille muutamaksi päiväksi chillailemaan.

Vastaa