Hurmaava Porto

Rakastan värikkäitä, rinteeseen rakennettuja kaupunkeja. Sydämeni alkoi lyödä nopeammin, kun näin kuvan sellaisesta Matkabongaukset -sivustolla helmikuussa. Tarjouksessa lennot Portoon. Miten ihmeessä olen missanut, että Portossa näyttää tuolta? Mielessäni Porto oli harmaa pikkukaupunki jossain pohjois-Portugalissa Douro-joen varrella ja ajattelin että sinne matkustaisivat lähinnä portviinistä kiinnostuneet. Miten väärässä olinkaan.  Tuo kuva Porton rantakadulta jäi kummittelemaan mieleeni ja aloin heti lukea blogijuttuja Portosta. Tuonne on päästävä! Mainitsin miehelle sivulauseessa seuraavana iltana, että taidan uskaltautua ensimmäiselle kaupunkilomalle sitten koronan; huvittaisiko tulla mukaan? Mies yllätti ja sanoi, että mielellään. Korona-aika oli saanut hänenkin uinuneen matkakuumeensa heräämään. Soitin vielä äidilleni ja kysyin mahdollisuutta kissa- ja lastenvahdiksi huhtikuussa ja kun sekin järjestyi, niin seuraavassa hetkessä jo naputtelin luottokortin numeroa varaussivustolla.

Päivät huhtikuun alkuun olivat pitkiä ja etenkin ne viimeiset kovin jännittäviä, kun meidän perhessä oli korona onnistuttu välttelemään ja riski sen saamiseen juuri ennen matkaa oli kuitenkin suuri. Huhtikuun seitsemäs kuitenkin koitti ja olimme molemmat miehen kanssa terveitä, samoin lapset ja äitini. Pieni viivästys Portoon pääsemiseen tosin osui, koska olin innostuksissani katsonut lentoajat huonosti ja meillä oli Amsterdamissa reilu 12 h välilasku ennen jatkolentoa Portoon. Saimmepa kaksi kaupunkia yhden hinnalla ja oli itse asiassa ihan mukava kuljeskella Amsterdamin keväisiä katuja. Mies ei ollut Amsterdamissa käynytkään ennen ja minäkin vain samanlaisen pitkän välilaskun verran lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Kun vihdoin näin Porton ensimmäisen kerran noustessamme San Benton metroasemalta maanpinnalle vähän ennen puoltayötä, ihastuin välittömästi: pimeässäkin erotti herttaisen arkkitehtuurin ja kutsuvat ravintolat.

Sadepäivä Portossa

Ensimmäinen kokonainen päivä Portossa meni osittain levätessä, sillä olimme olleet lähes vuorokauden hereillä ja kävelleet Amsterdamissa parikymmentä kilometriä. Päivä olikin sateinen ja kapeilla kaduilla oli hankala kävellä sateenvarjojen kanssa, sillä kaksi sateenvarjoa ei mahtunut kunnolla ohittamaan toisiaan, joten leipäily sopikin agendaan hyvin. Majapaikkamme oli onneksi todella keskeisellä paikalla vanhassa kaupungissa ja sateen hetkittäin tauotessa pääsimme vähän näkemään kaupunkiakin ja syömään hyvin. Portossa olikin paljon tunnelmallisen oloisia ravintoloita, viinibaareja sekä kivoja kahviloita. Ravintolat ovat todella pienissä tiloissa ja siksi kannattaa tehdä varaus ajoissa varsinkin viikonloppuisin, kun paikallisetkin syövät ulkona. Meille kävi tuuri, kun perjantaina oltiin ajoissa liikkeellä ja päästiin kivaan paikkaan viettämään miehen syntymäpäivää. Olimme muuten yllättyneitä siitä, miten hyviä aamupaloja Porton kahviloissa oli tarjolla ja miten monessa ravintolassa oli myös vegaanivaihtoehtoja, vaikka emme vegaaneja olekaan. Söimme muuten ihan huipun vegaaniaamiaisen vegaanisine lohineen ja munakokkeleineen Cafe do Comérciossa.

Portoa ristiin rastiin

Seuraavat kaksi päivää sää oli suotuisa ja  kävelimme yhteensä kymmeniätuhansia askeleita kapeita katuja ylös ja alas. Emme ole nähtävyyksien perässä juoksijoita, vaan nautimme eniten vain päämäärättömästä kuljeskelusta. Porto on juuri oikea paikka sellaiseen. Kaupunki oli paljon isompi kuin olin ajatellut, mutta kuitenkin riittävän pieni siihen, että joka paikkaan pääsi kävellen. Enkä paljon muuta kyllä edes kaivannut kuin saada ihastella Porton värikkäitä taloja ja näkymiä sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös. Turisteja oli ilmeisesti koronan jäljiltä vielä melko vähän ja enimmäkseen matkailijat kansoittivat rantakatua ja sen ravintoloita. Mekin jäimme istuskelemaan auringonpaisteeseen rantabulevardille kuuntelemaan taitavaa kitaristia ja vaan nautiskelimme tunnelmasta. Kuuluisalla Dom Luis – sillalla ei ruuhkaa ollut mihinkään aikaan päivästä. Siltaa pääsee ylittämään kahdella eri tasolla kävelemällä. Ylätasolla kulkee myös metro. Alatasolla ilmeisesti pääse normaalisti autolla, mutta nyt se puoli oli remontissa.

Portossa tuntui, että sinivalkoisia kirkkoja, näköalapaikkoja, kivoja puistoja ja hurmaavia taloja oli ihan mihin vain kuljimmekin. Rakastan sitä, kun voi vaan kuljeskella ympäriinsä ja kääntyä kivoimman näköiselle kujalle. Portossa se saattaa tarkoittaa, että joutuukin kiipeämään monen monta porrasta tai jyrkkää mäkeä ylös tai alas. Kiipeäminen kuitenkin aina kannatti, sillä ylhäällä aukeni hienot maisemat sekä Portoon että naapurikaupunki Gaiaan. Löysimme myös shoppailukatu Santa Catarinan, jossa jotkut turistit näyttivät tekevän löytöjä, mutta me tyydyimme ostamaan vain jäätelöä. Porton nähtävyyksistä mainitaan usein Livreria Lello, joka on ilmeisesti Harry Potterissa olevan kirjaston esikuva. Kuvissa se näyttikin ihan hienolta, mutta kirjakauppaan oli pari sataa metriä pitkä jono. Minulla ei ollut tarvetta Instagram-kuvalle, joten jätimme jonotuksen väliin.

Vila Nova de Gaia

Kävimme myös Porton sisarkaupungissa Vila Nova de Gaiassa joen toisella puolella. Perjantai-iltana Dom Luisin sillan kupeessa oleva Jardim de Morro oli täynnä viikonloppua juhlivia nuoria. Päivällä samassa paikassa oli jokunen turisti ja mekin menimme puiston vierestä kaapelivaunulla alas rantakadulle, jossa kuhinaa oli päiväaikaan enemmän. Kaapelivaunusta oli hienot näkymät sekä Portoon että Gaiaan. Alhaalla rantakadulla soi katusoittajien musiikki ja kaapelivaunun lähtöpaikan vieressä oli myös pieni tori, jossa myytiin lähinnä matkamuistoja.  Rantakatua reunustavissa ravintoloissa päävaltti taisivat olla eri portviinit, sillä tällä puolella jokea oli nimenomaa portviinivalmistajia ja halutessaan olisi päässyt kierrokselle viinikellareihin, joita oli useita rantakadun varrella. Ravintolat tarjosivat maistelupaketteja portviineistä ja niiden kylkeen sopivista juustoista.  Ja mikäs siinä oli istuessa ravintolan terassilla Porton upeaa kaupunkia katsellessa. Mekin maistelimme valkoista ja punaista portviiniä. Täytyy myöntää, että ennen tätä matkaa olin kuvitellut, että portviini on aina punaista. Tykästyin reissussa kuitenkin enemmän valkoiseen.


Posted

in

by

Comments

Yksi vastaus artikkeliin “Hurmaava Porto”

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin avatar

    Portossa olisi kiinnostavaa käydä. En ole Portugalissa muuten ollut kuin Lissabonissa ja sielläkin vain lyhyesti. Varsin värikkäitä taloja näyttää Portossa olevan ja muutenkin rakennukset ovat hienoja, joita kuvailisi mielellään. Livreria Lello on ollut pitkään paikka, jossa olen halunnut käydä, mutta ei minullakaan olisi varmasti riittänyt kärsivällisyys jonottamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *