Tiedättekö sen taianomaisen tunteen, kun on palannut täydelliseltä matkalta ja mieli on edelleen matkan tapahtumissa? Minulla on ollut sellainen torstaista asti, kun palattiin New Yorkista. Olen nähnyt öisin unia kaupungin kaduista, puistoista, pilvenpiirtäjistä. En malttaisi keskittyä arkeen ollenkaan, vaan liitelen matkafiiliksissä.
Mies kysyi eilen, mikä oli parasta New Yorkissa. Miten ihmeessä sellaiseen kysymykseen voi vastata? Olisiko se ollut heti ensimmäisen illan tunnelma, kun astuttiin metrosta ulos Bedford-kadulle Williamsburgissa? Tai kun pääsimme hotellihuoneeseen ja tuijotimme epäuskoisina huoneesta avautuvaa Manhattanin silhuettia? Entä se, kun heräsimme aikaeron vuoksi viideltä ensimmäisenä aamuna ja menimme hotellin kattoterassille ihailemaan, kun nousevan auringon säteet alkoivat leikkiä pilvenpiirtäjien kiiltävillä pinnoilla?
Vai olisiko sittenkin parasta ollut toisen aamun upea auringonnousu Brooklyn Bridgellä? Se uskomaton tunnelma, kun kävelimme lähes tyhjää siltaa ja meidät ohitti välillä aamulenkkeilijä tai työmatkapyöräilijä. Ei auringonlasku Brooklyn Bridgelläkään paljosta auringonnousulle hävinnyt.
Mutta parasta New Yorkissa voisi olla myös aamiainen Bryant Parkissa: Pret a Mangerista haettu haudutettu puuro, jugurtti granolalla, croissant ja höyryävän kuuma kahvi auringon ensi säteissä. Ensimmäinen aamiainen Bryantissa oli niin täynnä onnellisuusfiiliksiä, että söimme siellä aamiaisen vielä kolmesti, vaikka vaihdoimme hotellia kauemmaksi. Ja Public Library Bryant Parkin takana ihastutti kyllä kovasti ja sielläkin kävimme useasti.
Puistot olivat muutenkin New Yorkin parasta antia. Hypin melkein onnesta, kun sattumalta löysimme Williamsburgin rannalta Domino Parkin, joka oli kuin kaupunkilaisten olohuone. Auringonpaisteessa oli täydellistä vain kävellä pitkin puistoa ja katsella kuinka ihmiset nauttivat sunnuntaista ja kauniista säästä. Ei haitannut yhtään, että olimme katsoneet väärin ja Smorgasburgin markkinat olikin sinä päivänä Prospect Parkissa Williamsburgin sijaan.
Entä Coney Island, jossa tunnelma oli epätodellinen. Olin lentokoneessa katsonut elokuvan Wonder Wheel, joka sijoittui juuri Coney Islandilla ja täällä minä yhtäkkiä olin kuin elokuvan kulisseissa. Kilometrejä pitkä tyhjä hiekkaranta kutsui palvomaan aurinkoa, joka paahtoi 28c lämmöllä ja puista rantakatua reunustivat huvituslaitteet ja värikkäät ruokakojut. Olisipa ollut uimapuku mukana! Oli niin kuuma, että kojusta ostettu jäätelö suli sormille. Epätodellinen tunnelma vahvistui, kun menimme rantakadulta rähjäisen oloiselle Brighton Beachin venäläisalueelle, jossa kyltit oli venäjäksi, samoin palvelukieli.
Vai oliko parasta New Yorkissa viimeisenä päivänä löytynyt Battery City ja Hudson-joen rantaa reunustanut puisto? Siellä nuoret pelasivat koripalloa, lapset juoksivat nurmikolla, perheet söivät päivällistä piknikfiltillä. Taustalla näkyi Jersey Cityn pilvenpiirtäjät. Mikä olisikaan ollut ikimuistoisempi päätös New Yorkin matkalle kuin auringonlaskun punertama taivas vapauden patsaan takana?
Ja näiden lisäksi ehdimme paljon muuta mieleenpainuvaa. Ei sitä yhtä parasta voi todellakaan nimetä. New Yorkin energia on vertaansa vailla. Ja newyorkilaiset ovat mutkattomia ja osaavat nauttia elämästä. Ja osansa ihanassa matkassa oli siinäkin, että saimme viettää miehen kanssa kahdestaan monen monta päivää. Eikä tarvinnut olla lapsista edes huolissaan, sillä he jäivät enemmän kuin mielellään isovanhempien hoiviin.
Vastaa