Fb muistutti minua 11 vuoden takaisesta matkasta, joka oli meidän ensimmäinen reissumme kahden lapsen kanssa. Esikoinen oli tuolloin 1v 7kk ja silloinen kuopus 3kk. Olimme suunnitelleen kivan kolmen viikon seikkailun, jossa oli sekä ajelua vuorten yli Milanosta Ranskan ja Sveitsin kautta Italian puolelle Lago Maggiorelle, lepäilyä Maggioren rannalla ja kolmannelle viikolle junamatka Milanosta Nizzaan ja siellä päiväretkiä. Yhden lapsen kanssa olimme jo vähän vastaavaa tehneetkin hyvällä menestyksellä ja tämä toinen tapaus vaikutti vieläkin iisimmältä kuin isoveljensä, niin emme osanneet odottaa isompia haasteita.
Vuoristomaisemia soraäänillä
Matka alkoikin ihan lupaavasti, kun lentomatka Helsingistä Milanoon meni ongelmitta. Milanon kentältä nappasimme mukaamme etukäteen varatun vuokra-auton, jossa oli oikeanlaiset turvaistuimet ja navigaattorikin löytyi. Ensimmäinen majapaikkamme oli Ranskan puolella; viehättävä pieni majatalo, jonka löytäminen tosin oli navigaattorista huolimatta vähän haastavaa. Intoa puhkuen lähdimme toisena aamuna herkullisten croissanttien ja täyteläisen kaakaon voimin ajamaan korkeammalle vuorille. Siitä alkoikin viiden päivän piina: kuopus huusi takapenkillä kaiken valveillaoloaikansa. Onneksi hän sammahti aina välillä. Olimme todella ihmeissämme, koska hän oli ollut kovin aurinkoinen ja vähäitkuinen vauva siihen saakka. Emme osanneet nauttia upeista maisemista juuri ollenkaan, kun huuto oli niin korvia raastavaa. Ja ajomatkaa riitti, kun menimme serpentiiniteitä ylös ja alas, mikä vei useita tunteja joka päivä. Sveitsin Lausannessa vietimme yhden rauhaisamman päivän, mutta päästessämme taas vuorille alkoi myös huuto. Syy huutoon selvisi päästessämme vihdoin vuokra-asuntoomme Lago Maggioren rannalle Luinoon: kuopukselle oli ilmestynyt alaleukaan kaksi hampaanalkua.
Seuraava viikko oli onneksi lunkimpi. Me nautimme pikkukaupungin letkeästä meiningistä ja teimme päiväretkiä järven ympäri ja käväisimme myös Sveitsin puolella viehättävässä Luganossa. Kuopuksen itkut loppuivat ja me nukuimme kaikki neljä päiväunia vuokramökkimme vinon katon alla olevassa vuoteessa. Lähikaupan aineksista teimme elämämme parhaan pasta carbonaran, jota miehen kanssa muistelemme vieläkin.
Kohti Nizzaa
Sitten tuli aika palauttaa auto Milanoon ja jatkaa seikkailuamme Nizzaan. Emme olleet varanneet junalippuja etukäteen, kun katsoimme, että junia menee useampi päivässä ja aikataulumme oli vähän häilyvä, kuten lasten kanssa usein on. Kävipä sitten niin, että päädyimme viettämään viisi tuntia Milanon juna-aseman lattialla kahden pienen lapsen ja melko ison tavaramäärän kanssa, sillä kaksi seuraavaa junaa oli loppuunmyytyjä. Kun vihdoin pääsimme aloittamaan useamman tunnin matkamme kohti Nizzaa, oli jo ilta. Usko meinasi loppua puolen yön jälkeen Ranskan ja Italian rajalla, kun vaihdoimme junaa ja lapset olivat todella väsyneitä ja itkuisia. Viimeisellä pätkällä Ventimigliasta Nizzaan kuopus oli jo raivon partaalla ja huusi, vaikka mitä tein. Vanhemmat naisihmiset kävivät vuorotellen neuvomassa kuinka lapsella on nälkä/jano(give him some juice)/kuuma/kylmä. Olimme koko perhe melkoisen uupuneita, kun vihdoin saavuimme Nizzaan ja löysimme hotellimme.
Nizzan viikko kului jälleen ihan mukavissa merkeissä. Kävimme Monacossa ja Cannesissa päiväretkillä. Viimeiset vastoinkäymiset kohtasimme matkalla lentokentälle, kun taksi jumittui ruuhkaan pitkäksi ajaksi ja alkoi jo olla tiukkaa ehtiä lennolle. Mies totesi lentokentällä, ettei enää ikinä matkusta lasten kanssa minnekään. Minusta reissu oli ihan onnistunut,ainakin näin 11 vuoden jälkeen muisteltuna, vaikka kaikki ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Vaikka täytyy myöntää, että ajomatka Alppien yli on jäänyt kaivelemaan hampaankoloon, sillä tuosta matkasta upeissa maisemissa ei kyllä pystynyt nauttimaan vauvan huutaessa tauotta. Laimeni se miehenkin mielipide onneksi vielä, vaikka sainkin aika lailla houkutella häntä suostumaan Thaimaan matkaan 1,5 vuotta myöhemmin. Se väli onkin ollut pisin tauko meidän reissaamisessa, koska Thaimaa sujui ihan täydellisesti ja mieskin sai reissuinnon takaisin.
Vastaa