Tiedättekö sen kutkuttavan tunteen, kun matka lähenee ja mielen jokaisen sopukan valtaa odotus tulevasta. Jännittävän suloiseen odotukseen sekottuu pientä pakkausstressiä (suosikki stressilajini, jos pitäisi valita) ja lomavaatekriisiä. Töihin ei malttaisi enää keskittyä, vaikka matkan lähestyminen tietääkin aina spurttia tekemättömissä töissä, matkan aikaisten ja jälkeisten asioiden ennakointia ja väistämätöntä työpäivien venähtämistä. Kotona ajatukset pyörivät matkavalmisteluissa ja tarvittavissa hankinnoissa. Aina välillä suupielet nousevat tahattomaan hymyyn, kun muistaa, että niin työt, kotityöt ja ruokien suunnittelukin ovat pian tauolla. Loma, siellä se kolkuttelee!
Viikko ja kaksi päivää, niin lumityöt ovat muisto vain. Voin jo kuvitella kuinka astumme ulos lentäkentältä ja edessämme siintää kirkkaan turkoosi meri. Melkein jo tunnen päiväntasaajan auringon paahtavat säteet talvelta piilotettuna olleella iholla. Silloin tietää loman todella alkaneen. Paljaat varpaat saavat ensikosketuksen silkinpehmeään hiekkaan venematkan jälkeen. Siitä minä haaveilen.
Täytyy vielä rämpiä läpi tulevan työviikon iltamenoineen, viimeisine hankintoineen ja velvollisuuksineen. Jospa hiljalleen aloittaisin jo pakkaamisen. Passi pitää käydä hakemassa ja kirjastosta poimia mukaan pari kirjaa rantalukemiseksi. Sellaista se on, loman odottelu.
Vastaa