Marraskuun Instagram Travel Thursdayn teemana on Kaukana kotoa. Matkustamisessa minua eniten kiehtoo päästä näkemään kuinka ihmiset elävät eri puolella maailmaa. Minä nautin suunnattomasti siitä, kun pääse sellaiseen maahan ja kulttuuriin, joka oikeasti saa minut kokemaan, että olen kaukana. Se tarkoittaa minulle jotain ihan toisenlaista kuin mitä arjessani Suomessa.
En ole missään kokenut olevani yhtä kaukana kotoa kuin Madagaskarilla. Toki sinne on jo fyysisestikin pitkä matka: ensin lensimme Pariisiin 3 tuntia, odottelimme jatkolentoa neljä tuntia ja sitten edessä oli 11 tunnin lento Antananarivoon. Emme suinkaan olleet vielä perillä, vaan torkkujen jälkeen lähdimme ajamaan Andasibeen neljän tunnin päähän. Jo heti lentokentältä lähdettyämme tajusimme olevamme todella erilaisessa paikassa kuin koskaan ennen. Tietä myötäilevässä joessa oli pitkin matkaa naisia pesemässä pyykkiä ja pesty pyykki kuivui tien penkalla värikkäinä laikkuina. Tien toista puolta reunustivat pikkuiset kojut, joissa myytiin yhdessä kuivattua kalaa, toisessa paria eri hedelmää, kolmannessa uppopaistettuja kakkusia. Kanat juoksivat huterien mökkien pihoilla ja lapset kurkistelivat avoimista ovista tai piirtelivät hiekkaan kepeillä. Tämä näky jatkui pitkin matkaa. Madagaskarilla ei ole moottoriteitä keskellä ei mitään, kuten meillä länsimaissa, vaan ainoastaan huonokuntoisia kuoppaisia kaksikaistaisia teitä, joiden reunalla kylät seuraavat toisiaan. Matka paikasta toiseen vie kauan, vaikka kulkupelinä olisi voimakas neliveto. Paikalliset kulkevat lähinnä apostolinkyydillä.
Oma lukunsa oli sitten Madagaskarin luonto. Täällä voi nähdä eläimiä, joita ei ole missään muualla maailmassa. Yksi mieleenpainuvimmista eläimistä oli Aye-aye. Koska se on yöeläin, myös retkemme ajoittui pimeälle. Oli jännittävää mennä ensin pimeässä veneellä saarelle, jossa aye-ayet asustavat. Taskulamppujen valossa kuljimme metsässä oppaan perässä ja kuuntelimme yön ääniä. Odotimme pilkkopimeässä otuksen ilmestymistä ja sitten kun se tuli paikalle kookospähkinän houkuttelemana olimme kaikki ällistyneitä tästä kissankokoisesta, takkuisesta isosilmäisestä puoliapinasta, jolla on kummalliset pitkät sormet. Ja siellä pilkkopimeässä metsässä opas bongasi lukuisia kameleonttejakin.
Makiapinoita saimme bongailla sekä primary forestin korkeiden puiden latvoissa Mantadiassa, matalammassa Andasiben sademetsässä että Palmarium reservessä, jossa ne tulivat varastamaan aamupalapöydän banaanit. Aika kaukana kotoa tunsimme olevamme silloinkin, kun heräsimme viideltä aamulla inrin kovaääniseen huutoon. Siinä se istui bungalowin viereisessä puussa. Bungalowin katolla öykkäsivät hybridimakit, jotka nimesimme Dumbiksi ja Dumberiksi. Ihan tällaisiin aamuherätyksiin emme ole tottuneet.
Hyvin kaukana kotoa tunsin olevani myös myös Madagaskarin paratiisirannoilla. Juuri tämä kaikki on sitä mistä eniten nautin matkoillani.
Lisää Madagaskarin seikkailustamme voit lukea näistä linkeistä:
Ristiriitaisuuksien Madagaskar
Sademetsän asukkeja Andasibessä Madagaskarilla
Palmarium ja elämää Pangalanesin kanaalin varrella (Madagaskar)
Vinkkejä ja infoa Madagaskarista haaveileville
Päiväretkiä Ile Sainte-Mariella
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen, suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin ja Vagabondablogin kautta. Voit lisätä linkkisi kumpaan tahansa blogiin, ja se näkyy molemmissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen. Marraskuussa teemana on kaukana kotoa
Vastaa