Matkani viimeinen kohde oli Montenegro. Lähdin bussiretkellä aikaisin aamulla Cavtatista etelään, suuntana ensin Budva ja sieltä vuorten yli Kotoriin. Tällaisia tai vastaavia päiväretkiä oli tarjolla monella eri matkanjärjestäjällä Cavtatissa ja Dubrovnikissä 40-50 eurolla. Oma päiväretki oli varattu Aurinkomatkojen kautta. Syyskuun alkaminen oli ilmeisesti vähentänyt turisteja, sillä rajanylitys Kroatiasta Montenegroon sujui jonottamatta. Reitti Budvaan vei rajan lähellä olevan Hertzeg Novin läpi Denoviciin, jossa bussi pääsi Kotorinlahden ylittävän lautan kyytiin. Lautta säästää noin tunnin verran Budvaan matkaavalta verrattuna siihen, että Kotorinlahden kiertäisi ajaen. Toki lahti on todella kaunis kierrellä rantaa pitkin. Me ajoimme sitä takaisin, kun tulimme Kotorista.
BudvaN vanhakaupunki
Ensimmäinen päiväretken kohde oli Budva. Opas bussissa kertoi kuinka Budvaa kutsutaan myös Dubrovnikin pikkuveljeksi, koska sillä on samanlainen muureilla ympäröity vanhakaupunki. Dubrovnikiin ihastuneena odotin innolla tämän pikkuveljen kohtaamista. No, siitä ei tullut ollenkaan taianomaista kuten Dubrovnikin kohtaamisesta. Kävelin ihanan odotukseni vallassa ravintoloiden, matkamuistomyymälöiden ja kahviloinen reunustamaa rantakatua vanhaan kaupunkiin, jonka edustalla kellui samanlaisia ökypaatteja kuin Cavtatissa. Vanhaan kaupunkiin johtaa useampi portti. Heti portin sisäpuolella kapeiden katujen molemmin alkoi krääsämyymälät ja pienet pizza- ja pikaruokakojut. Kadut päättyivät lyhyeen, eikä sivukaduille etsiytyminen johtanut kuin umpikujiin ja rannalle.
Paikoitellen vanhakaupunki oli ihan nätti, mutta ei kyllä silti tehnyt ollenkaan vaikutusta minuun. Budvassa oli useampi ranta, joiden hiekka oli huomattavasti hienompaa kuin Kroatian puolella. Vanhankaupungin ulkopuolella Budva on täynnä uusia hotelleja ja ravintoloita. Varmaan ihan kelpo kohde rantalomailuun.
Vuoristomaisemissa KOtorinlahdella
Budvan vanhassakaupungissa turisteja oli melkein yhtä paljon kuin Mostarissa. Ei ollut ollenkaan haikeaa lähteä Budvasta puolentoista tunnin jälkeen. Etenkin, kun odotettavissa oli ajomatka ensin vuoria ylös ja sitten alas. Tietä ylös vuorille on levennetty viimeisen parin vuoden ajan ja viime keväänä tie aukaistu kokonaan liikenteelle. Ajoimme Montenegron vanhan pääkaupungin Cetinjen läpi ylös Kotorinlahden yläpuolelle. Oppaamme kertoi matkalla, että Montenegro säilytti pitkään itsenäisyytensä juuri siitä syystä, että sen pääkaupunki siirrettiin 1400-luvun lopulla vuorien kätkössä olevaan, vaikeasti saavutettavaan Cetinjeen pois Obodista, joka oli siihen saakka palvellut pääkaupunkina. Cetinjeä eivät pystyneet ympäröivät kansat valloittamaan. Cetinjen yläpuolella sijaitsee rakastetun entisen hallitsijan Petar II Petrovic-Njegosin mausoleumi, joka on alueen suosittukin nähtävyys. Me söimme välipalaa lähellä mausolemia sijaitsevassa ravintolassa ja lähdimme sen jälkeen laskeutumaan alas Kotorinlahdelle. Maisemat olivat käsittämättömän upeat synkästä säästä huolimatta.
Kotor
Kahdenkymmenenviiden numeroidun mutkan jälkeen serpentiinitie päätyy Kotoriin. Kaupunki oli viehättävä heti ensi hetkistä alkaen. Kotorin satamassa oli vain yksi risteilyalus ja siksi turisteja ei ollut liikaa. Kotorin vanhakaupunki on ympäröity muurein, jotka jatkuvat vuorille saakka. Kaupungissa oli ihana vain kierrellä ja ”eksyä”. Vanhakaupunki on Dubrovnikiä pienempi, mutta siinä on samanlaista viehätystä. Minulle tuli monissa kohdin mieleen Italia.
Olin lukenut jo ennen Kotoriin saapumista, että vanhassakaupungissa on paljon kissoja ja kissa-aiheisia matkamuistoja. Todellakin! Olin silti yllättynyt kuinka kesyjä kissat olivat. Vai mitä sanotte kissapesueesta, joka asui matkamuistoliikkeessä esineiden keskellä tai näyteikkunalla nukkuvasta nautiskelijasta? Kotorissa on ihan kissoille omistettu museokin, mutta siellä en käynyt vaan tyydyin ihailemaan näitä kaduilla vastaantulevia yksilöitä.
Kotorin vanhassakaupungissa oli kiva bongailla erilaisia yksityiskohtia. Sellaisia tuntui olevan erityisen paljon. Täällä olisi voinut olla pidempäänkin kuin vain neljä tuntia. En ehtinyt edes käydä kaupungin yläpuolella olevassa linnoituksessa, josta olisi ollut upeat näköalat lahdelle, saati veneretkellä Kotorinlahdella. Halusin nauttia Kotorin tunnelmasta kaikessa rauhassa. Vanhassakaupungissa oli paljon kutsuvannäköisiä ravintoloita ja kahviloita. Kotorissa pitää kuulemma ehdottomasti ottaa kahvin kanssa pala kakkua. Kakkuja olikin paljon tarjolla ja istahdin minäkin nauttimaan kaupungin tunnelmasta yhdelle kaupungin monista pienistä aukioista. Hintataso vaikutti olevan Dubrovnikin seutua aika paljon edullisempi. Cappuccino ja iso kakkupala maksoivat 3€. Montenegrossa on helppo vertailla hintoja, kun siellä rahayksikkö on todellakin euro, vaikka maa ei EU:hun saati EMU:un kuulu.
Kotorin vanhakaupunki ei tuntunut ollenkaan samalla tavalla turisteja varten rakennetulta kulissikaupungilta kuten Budva ja vähän Mostarkin (vaikka eiväthän ne sitä oikeasti ole). Osittain se varmasti johtuu siitä, että Kotor on isompi ja matkamuistomyymäläkaduilta voi poiketa sivukaduille pois muiden turistien reitiltä. Turisteja oli myös vähemmän minun käyntini aikana kuin noissa kahdessa muussa. Kotorissakin on paljon matkamuistomyymälöitä, mutta ne ovat jotenkin sympaattisempia. Kuten kaupunki itsekin. Sanoinko jo, että taisin vähän ihastua.
Vähän haikeana kävelin takaisin bussille. Olisin voinut jäädä Kotoriin pariksi päiväksi. Kotimatka upeaa Kotorinlahtea (tai oikeastaan neljää eri lahdelmaa) pitkin oli kuitenkin hieno kokemus maisemineen. Tähän oli täydellistä päättää täydellinen viikko Balkanilla.
Ovatko Montenegron maisemat ja Kotorin vanhakaupunki tehneet sinuunkin vaikutuksen?
Vastaa