Dubrovnikin taika

Olin myöhässä. Venematka oli vienyt 40 minuutin sijaan yli tunnin ja nyt minun piti pujotella pikavauhtia satamasta turistijoukkojen lävitse majapaikkaani tapaamaan yhteyshenkilöä avainten saamiseksi. Ensimmäinen ihastuksen huokaus taisi pujahtaa huulieni lomitse, kun sukelsin Stradunin ihmisvilinästä sivukadulle ja nousin kapeita portaita ylemmäs majapaikkani eteen. Yhteyshenkilöni ei ollutkaan vielä tullut myöhästymisestäni huolimatta ja ehdin hetken ihailla jyrkkien portaiden viereen aseteltuja kasveja ja kuluneita askelmia, jotka johtivat jonnekin lähelle kaupungin muureja. Tunsin sisälläni odotuksen ihanaa värinää.

Avaimet saatuani en malttanut kuin nopeasti vilkaista huonettani ja kurkistaa huikean näköalan tarjoavalle kattoterassilleni. Minulla oli kuitenkin palo lähteä tutkimaan kaupunkia heti. Lähdin kuljeskelemaan päämäärättömästi pikkukujia pitkin. Ensimmäiseksi nousin kotikatuni portaat huipulle saakka. Mitkä ihanat näkymät sieltä olikaan pyykkinarujen ja kujaa reunustavien köynnösten läpi kirkontornille ja punaisille katoille. Stradunin vilinä oli täältä kaukana ja hetken aikaa ainoat elävät olennot, jotka kohtasin olivat pari kissaa ja puluja. Lämmin onnentunne purkautui jossain syvällä sydämessä. Dubrovnik – pääsit kyllä heti yllättämään. Kaikki ovat sinua hehkuttaneet, mutta ajattelin, että minä en lankeaisi  näin helpolla.

Jatkoin kuljeskelua ja hetken aikaa viivyin ihmisvilinässäkin pääkadulla ennen kuin käännyin seuraavaa löytöretkeäni varten. Nappasin mukaani jäätelökioskista taivaallisen jäätelön – yksi pallo tummaa suklaata ja toinen voimakkaan makuista appelsiiniä. Kiipesin taas kapeita portaita ylös, tällä kertaa päinvastaisessa suunnassa kuin majapaikkani. Kiertelin ja valokuvailin. Sattumalta löysin portin kaupunkia kiertävässä muurissa ja arvasin löytäneeni baarin upeilla näkymillä muurin ulkopuolella. Istahdin vapaaseen tuoliin ja join kylmän  juoman merimaisemia ihaillen.  Parhaimmillaan matkat tarjoavat juuri tällaisen tunteen, kun minulla oli nyt: mieletön vapauden ja onnellisuuden cocktail.

Eikä se onnellisuus laimentunut ollenkaan katsellessani auringonlaskua kaupungin yläpuolella. Ei haitannut odottaa cable cariin pääsyä muiden turistien seassa enkä ärsyyntynyt lukuisten selfieiden ottajistakaan. Dubrovnikin taika oli saanut minusta ihmeellisen otteen. Kun sitten vielä istuin itsekseni illalliselle viinilasin ääreen ja söin taivaallisia ravioleja yhdessä tunnelmallisessa pikkukujan ravintolassa, totesin että päiväni on ollut täydellinen. Enpä arvannut, että iltani huipentuisi vielä ilotulituksiin, jotka katsoin omalta pikku kattoterassitani ennen kuin tyytyväisenä ja onnellisen uupuneena painoin pääni tyynylle.

Aamulla heräsin aikaisin, jotta saisin pääkadunkin itselleni. Seitsemältä siellä kolisteli vain roska-auto, jokunen turisti ja pari tunnollista lenkkeilijää. Istahdin juuri avanneen kahvilan terassille nautiskelemaan aamupalaa. Tulevasta kuumuudesta oli ilmassa vasta aavistus. Croissant maistui ihanalle, samoin cappucino. Vastapäisen talon ikkunassa vanha mies kurkisteli heräävää kaupunkia. Ehdin  vielä aamupalan jälkeen kuljeskella kaduilla, jotka vähitellen alkoivat saada elämää. 

Kahdeksalta jonotin parinkymmenen muun turistin kanssa pääsyä kaupungin muureille. Sain tehdä upean muurikävelyn rauhassa, vaikka en toki yksinäni. Aurinko ajoi jo tähän aikaan välillä minut hakeutumaan varjoon suojaan paahteeltaan. Adrianmeri kimmelsi ihmeellisen turkoosina.

Iltapäivällä lähdin tyytyväisenä takaisin Cavtatiin veneellä. Sydämestäni oli jäänyt pala Dubrovnikiin. Parin päivän päästä hyppäsin hetken mielijohteesta Dubrovnikiin vievään bussiin ja vasta matkalla mietin, että pilaankohan nyt ihanat tunnelmani. Mutta turhaan pelkäsin. Lumous oli tallella, vaikka turisteja oli vieläkin enemmän. Löysin rauhallisia kujia ja siinä portailla jäätelöä syödessäni sain taas huokailla onnellisena. Kyllä, tämän ihanan matkani kohokohta oli Dubrovnik, vaikka yleensä en innostu kaikkien hehkuttamista kohteista vaan mieluummin löydän jonkun oman juttuni. Cavtat oli sievä, Mostar puhutteleva ja Kotor tunnelmallinen, mutta Dubrovnik, se jätti ikuisen merkin sieluuni.