Reinin jokilaakso teki minuun suuren vaikutuksen. Se oli jotenkin majesteetillinen, jos sellaisella sanalla voi kuvata jokilaaksoa. Joki oli leveä ja vilkas ja sitä vartioi kymmenet upeat linnat korkeilla kukkuloilla. Ylhäällä kukkuloilla tunnelma oli unelias ja levollinen suurine peltoineen ja niittyineen, joen varressa taas pörräsivät niin autot kuin ihmisetkin ja pikkukaupungit jäivät piiloon rantaa reunustavan tien taakse ja rinteisiin.
Moselin jokilaakson tie oli loputonta kiemuraa ja siltoja joen yli. Pienet söpöt kaupungit alkoivat heti rannalta ja levittäytyivät usein molemmille puolille jokea. Viiniviljelmät jatkuivat silmänkantamattomiin pitkin joen vartta. Turisteja oli enemmän Moselin kuin Reinin pikkukaupungeissa, mutta enimmäkseen ei ihan tungokseen asti.
Meidän ensimmäinen kokemuksemme Moselin pienistä kaupungeista oli Cochem. Saavuimme Cochemiin nälkäisinä suoraan Geierlayn riippusillalta. Cochemin joenranta oli täynnä kahviloita, mutta ravintolat olivat jo sulkeneet ovensa lounasruokailijoilta kolmen aikaan. Löysimme rannasta kuitenkin yhden paikan, jossa sai vielä tähän aikaa ruokaa, mutta jouduimme tosin tyytymään hampurilaisiin. Naapuripöytään tilatut apfelstruudelit ja marjakakut näyttivät ihan superhyviltä. Olisipa ollut jälkiruokanälkä! Me lähdimme kuitenkin sulattelemaan hampurilaisiamme kävelyllä Moselin ylle kaartuvalle sillalle. Maisemat olivat upeat, harmiksi kamerastani loppui akku juuri sinä sillalla. Ja samalla meidän myös yllätti rankkasadekuuro, jota juoksimme pitämään sillan alle.
Sade loppui tovin kuluttua ja pääsimme jatkamaan kävelykierrostamme kaupungissa. Reinin rauhallisten kaupunkien ja näköalapaikkojen jälkeen Cochemin turistimäärä tuntui paljolta ja jotenkin vähän latisti tunnelmaa. Kadut olivat täynnä turistiputiikkeja. Ihania olivat silti ristikkotalot, joiden ikkunat olivat vinossa ja seinät kallellaan. Cochemin linnan pilkisti tuon tuosta kaupungin yllä.
Silti neljä tuntia Cochemissa oli ihan riittävä aika meille. Ajelimme maisemia ihaillen majapaikkaamme Traben-Trarbachin kaksoiskaupunkiin, joka siis on levittäytynyt Moselin molemmin puolin. AirBnb-asuntomme oli Trarbachin puolella, sen ainoan kävelykadun varrella. Oli hauska olla keskellä tapahtumia, kun aikaisemmat asuntomme olivat vähän kauempana. Kävimme jo heti illalla miehen kanssa kävelyllä myös Trabenin puolella ja vielä uudelleen lasten kanssa seuraavana päivänä. Illalla ajattelimme, että kaupungin hiljaisuus johtuu vain tuosta ilta-ajasta, mutta totesimme seuraavana päivänä, että kaupunki ilmeisesti vain on hiljainen. Metsästimme samanlaista kahvilaa kuin Cochemista (pakko saada apfelstrudelia!), mutta eipä löytynyt mieluista. Traben-Trarbach oli ihan nätti, muttei mitenkään erityinen. Tukikohdaksi Moselin tutkimiseen sen sijaan sijainti oli oikein mainio. Traben-Trarbach on myös Moselin alueen viinikeskus ja joskus olisikin ihana palata tänne viinejä maistelemaan.
Suosikkini Moselin varrella oli ehdottomasti Bernkastel-Kues, vaikka siellä olikin aika paljon turisteja. Kuten Traben-Trarbach on myös Bernkastel-Kues kaksoiskaupunki joen molemmin puolin, Bernkastel näistä se viehättävämpi. Pieniä ja isompia ristikkotaloja oli ihan koko Bernkastel täynnä. Ihania pikku aukioita, kahviloita, kujia söpöine taloineen. Bernkastel tuntui jatkuvan pidemmälle ja kauniita kujia oli enemmän kuin Cochemissa, vaikka kaupungit muistuttavat toisiaan. Viiniviljelmät alkoivat heti talojen takaa ja reunustivat polkua näköalapaikalle. Myytiinpä pikkukujien viinimyymälöissäkin viiniköynnösten taimia. Täältä ei olisi malttanut lähteä takaisin Traben-Trarbachiin.
Hyvästelimme kolmen päivän jälkeen Traben-Trabachin asunnon ja ajoimme reilun parin tunnin matkan Moselin kiemurtelevaa vartta Trieriin. Mikä kontrasti Cochemin, Bernkastel-Kuesin ja Traben-Trarbachin jälkeen Tries olikaan: meluisa, suuri, ruuhkainen. Olisin saattanut pitää Trieristä, jos olisimme olleet ensin siellä, eikä pikkukaupungeissa. Vanha kaupunki oli toki ihan kaunis, mutta ihmisiä oli aivan hurjasti. Ja sitten se ison kaupungin liikenne. Kaipasin heti takaisin sille rauhallisemmalle Moselin puolelle. Onneksi meidän airBnB-asuntomme oli vähän keskustan ulkopuolella, upeasti rinteessä. Siellä oli hyvä nautiskella parvekkeella rieslingiä auringonlaskua katsellen.
Trierin tutkimiseen riitti meillä yksi iltapäivä, olkoonkin, että Trier on Saksan vanhin kaupunki. Ehdimme kyllä nähdä Porta Negran ja kuuluisan tuomiokirkon. Käytimme muun ajan freibadissa (lapset huusi jee, vihdoin uimaan!) sekä päiväretkellä Luxemburgissa.
Vastaa