Kuuden tunnin ajomatkan jälkeen navigaattori näytti, että saapuisimme kohteeseen tuota pikaa. Olimme ajaneet tylsää autobahnia ja kääntyneet siltä pikkutielle keskelle peltoja. Lapset alkoivat jo olla väsyneitä autossa istumiseen, vaikka olimmekin pitäneet parin tunnin breikin hurmaavassa Marburgin kaupungissa ruokailun merkeissä. Väsymys kaikkosi, kun yhtäkkiä kukkulan takaa ilmestyi pikkukylä kirkontorneineen ja sen takana rinteet olivat vihreinä säännöllisiin riveihin istututtuja viiniköynnöksiä. Airbnb-majoituksemme sijainniksi osoittautui kellotornin viereinen iso puinen portti. Emäntämme ilmestyi portin avauduttua leveästi hymyillen ja hänen vieressään apuisäntänä toimi 12-vuotias isäntäväen poika. Meidän ohjattiin viehättävään vinttihuoneistoon ja matkalla emäntä kertoi, että paikka oli kuulunut hänen suvulleen, joka oli viinintuottaja monennessa polvessa. Rakennusten takana avautuivatkin viiniviljelmät. Minun sydämeni hypähti ilosta: juuri tällaisestä paikasta oli täydellistä aloittaa Reinin alueen tutkiminen. Auringon laskiessa menimme pienelle kävelylle miehen kanssa viinitilojen reunustamalle tielle. Kylä oli niin pikkuinen, ettei sieltä löytynyt edes ravintolaa, pieni puoti vain, josta aamulla sai leipää ja hedelmiä.
Eikä se ensi-ihastus laimentunut pätkääkään, kun lähdimme ajamaan ylöspäin Reinin vartta seuraavana aamuna. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli ihan hetken mielijohteesta tien varrelta löytynyt Reichensteinin linna. Kapusimme jyrkkiä portaita pitkin linnalle ja ihailimme ensin maisemia linnan ravintolan pihalta. Päädyimme maksamaan pääsymaksun itse linnaan (6€ aikuiset ja 4€ lapset). Linna on alunperin 1200-luvulta, mutta kuten monet muutkin Reinin alueen linna, sen ylläpito lakkasi 1500-luvulla, kun tullien kerääminen ei enää ollut ajankohtaista. 1800-luvun lopulla Kirch-Puricellin perhe osti vuosisadan alussa kunnostetun linnan ja nykyisin linna on edelleen saman suvun hallussa. Linnassa toimii hotelli ja ravintola ja meidän ollessamme vierailulla, siellä oli juuri hääjuhla. Linnan sisustus 1900-luvun alulta on edelleen nähtävissä muutamissa huoneissa.
Linnakierroksen jälkeen tuli jo nälkä ja sopivasti saavuimme Bacharachin kaupunkiin vielä lounasajan puitteissa. Jätettyämme auton kadun varteen kävelimme pienen tunnelin läpi ristikkotalojen reunustamille kaduille. Turisteja oli liikkeellä, muttei liiaksi asti. Lounaspaikastamme bongasimme näkötornin, johon kiipesimmekin oikopolun löydettyämme viiniviljelmien välistä. Näköalat olivat upeat Bacharachin kaupunkiin, läheiselle linnalle sekä tietysti Reinille. Bacharach taisi olla Reinin viehättävin pikkukaupunki.
Meidän seuraava majapaikkamme sijaitsi lähellä Oberweseliä, pikkuisessa kylässä korkealla ylängöllä. Tässäkin kylässä oli vain muutama talo, eikä palveluita, mutta siellä oli herttainen tunnelma. Illalla lapset touhusivat huoneistossa ja me lähdimme taas kävelemään miehen kanssa. Seuraavana päivänä ajelimme tuolla ylängöllä ja siellä oli ihan erilainen tunnelma kuin jokilaaksossa.
Boppardin kaupungin läheltä löysimme toisen mielenkiintoisen linnan. Tai siis linnoja on kukkuloilla ihan joka puolella joen varrella, mutta päädyimme käymään erilaisessa linnassa kuin Reichenstein. Tämä oli enemmän linnoitus kuin linna. Satuimme osumaan paikalle juuri opastetun kävelykierroksen alkaessa ja olikin mielenkiintoista kuulla linnoituksen historiasta asiantuntijalta. Olimme ainoat saksaa osaamattomat ja opas kertoi meille aina tiivistetyn version ensin ja sitten laajemmin saksaksi. Rheinfelsin linna oli aikanaan suurin linna keskisellä Reinillä Koblenzin ja Mainzin välillä. Linna tuhoutui suurimmaksi osaksi 1700-luvun lopulla, mutta osa siitä on restauroitu hotelliksi. Maisemat olivat jälleet upeat linnalta jokilaaksoon.
Upeita maisemia lähdimme hakemaan myös Gedeons Eckin näköalapaikalta Boppardin yläpuolelta. Tie näköalapaikalle oli hurjan kapea ja jännitimme koko matkan tuleeko autoja vastaan. Ei onneksi tullut ja syykin selvisi miksi: kahvila oli jo mennyt kiinni, eikä paikalla ollut ketään. Olisimme kovasti halunneet nauttia leivokset hienon maiseman äärellä. Mutta minkäs teet.
Reinin ja Moselin väliin jäi sopivasti Euroopan toisiksi pisin riippusilta Geierlay , joka piti tietysti käydä kokemassa. Silta on reilut 360m pitkä ja yli 100m korkeudessa. En mitenkään rakasta tällaisia korkeita paikkoja, mutta ei onneksi myöskään tuntunut pahalta kulkea siltaa. Lapsista riippusilta oli todella mahtava.
Näissä maisemissa airbnb-asuntomme vieressä hyvästelimme Reinin ja siirryimme seuraaviksi päiviksi Moselin varrelle.
Vastaa