Kuten Rashdoolla myös Ukulhasissa pääsee näkemään aitoa paikalliselämää. Meille se on ehdoton plus matkustamisessa. Tutustuimme hotellimme retkenjohtajaan Raishamiin, joka on kotoisin saarelta ja hän vei meidät tutustumaan saareen ihan omalla ajallaan. Saimme kuulla saaren historiasta ja nykyelämästä. Hän näytti meille saaren vanhimman rakennuksen, pienen moskejan vuodelta 1656 ja sen vieressä olevan kaivon, josta ennen kaikki saarelaiset hakivat juomavetensä.
Me saimme kuulla saaren eri hedelmistä ja niiden kasvattamisesta. Monien puiden lehtiä käytetään erilaisina luonnonlääkkeinä mm. ihottumaan. Saarelta löytyy useita perinteiseen tapaan korallista rakennettuja taloja, jotka on myös muurattu korallimurskeella, joka on poltettu viikko.
Me pääsimme tutustumaan Ukulhasin kouluun, joka on Malediivien yksi parhaista. Raishamin oma poika on koulussa ensimmäisellä luokalla ja me saimme mennä luokkaan käymään. He halusivat, että otamme valokuvia ja poseerasivat iloisina. Malediiveillä lapset käyvät 10 luokkaa koulua ja he aloittavat 6-vuotiaina. Tällainen kymmenen luokan koulu on jokaisella paikallissaarella. Sen jälkeen voi jatkaa opintoja kaksi vuotta kestävässä lukiossa atollin pääsaarella. Jatko-opinnot ovat Maléssa tai vaihtoehtoisesti voi lähteä ulkomaille opiskelemaan. Raisham oli ollut 5 vuotta Sri Lankassa ja opiskellut tietotekniikkaa. Hän oli sen jälkeen tehnyt oman alansa töitä Maléssa pari vuotta, mutta asuminen erossa perheestä sai hänet palaamaan kotisaarelle Ukulhasiin.
Me pääsimme vierailulle jopa Raishamin kotiin. Hän asui aivan sataman vieressä vielä vähän keskeneräisessä kivitalossa. Malediiviläistaloissa näytti kaikissa olevan ulko-oven jälkeen joko piha tai katettu aula, josta lähti pitkä käytävä. Käytävän varrella oli huoneita, joissa kussakin asui kokonainen perhe. Raishamilla on kolme lasta ja he asuvat yhdessä huoneessa, jossa oli parisängynlevyinen kerrossänky, iso kaappi ja mielettömän kokoinen televisio. Raisham kertoi, että televisio oli maksanut 4000$ eli hänen kolmen kuukauden palkan. Samassa talossa asui myös Raishamin äiti ja ilmeisesti joku muukin perhe. Heillä oli yhteinen keittiö ja piha, jossa emme käyneet. Kaikki Ukulhasin ja myös Rashdoon paikallistalot näyttivät keskeneräisiltä. Kaikki talot on ympäröity muurein, mutta usein taloilla oli etuovi auki ja sisään pystyi kurkistamaan. Pihat olivat todella epäsiistejä.
Ukulhasin pääkatu oli kuitenkin viehättävä ja satama-alueelle paikalliset kokoontuivat iltaisin viettämään aikaa. Sataman vieressä on iso leikkipuisto, joka oli perjantaina aivan täynnä lapsia.
Ukulhasin ensimmäinen guesthouse avattiin joulukuussa 2012 eli reilu viisi vuotta sitten. Sen jälkeen saaren tärkein elinkeino muuttunut kalastuksesta turismiksi. Saari on muutenkin muuttunut täysin vuoden 1984 jälkeen, kun saarelle saatiin sähköt ja myös länsimainen terveydenhuolto. Terveydenhuoltoon pääsimmekin tutustumaan, kun nuorimmaisella kipeytyi korva ja sitä käytiin näyttämässä lääkärille. Homma sujui nopeasti ja lääkkeet saatiin saman tien mukaan. Koko käynti lääkkeineen kustansi parikymppiä.
Saarella kalastetaan edelleen paljon ja kalaa löytyykin ravintoloista kaikissa mahdollisissa eri muodoissa. Me halusimme päästä kokeilemaan kalastusta ja osallistuimme hotellin meille privaatisti järjestämään yökalastukseen. Lähdimme juuri ennen auringonlaskua pikkupaatilla kohti avomerta. Vene hyppi aalloissa kovasti ja lapsia pelotti. Vartin ajelun jälkeen olimme perillä riutan reunalla ja kapteeni ankkuroi veneen. Me saimme siimat ja ohjeistuksen kalastamiseen. Oli mahtavaa olla siellä keskellä merta ja kalastaa auringonlaskussa. Lapset olisivat jaksaneet kalastaa vaikka kuinka kauan, mutta meidän piti lähteä puoli kahdeksalta takaisin illallista varten. Saimme 9 red snapperiä ja 5 barracudaa. Niistä tehtiin meille illallista hotellin keittiössä. Tai emme me kaikkia syöneet itse, vaan lahjoitimme loput hotellille.
Me tykkäsimme myös Ukulhasin saaresta todella paljon ja oli haikeaa lähteä kotimatkalle. Pohdiskelimme jo sapattivuotta jollain Malediivien paikallissaarilla. Sekä Rashdoo että Ukulhas ovat vielä säilyttäneet aidon luonteensa, mutta turistimäärien kasvaessa lähivuosina saattaa niistä tulla samanlaisia kuin Thaimaan ja Balin turistisaaret. Sääli. Mikäli haluaa päästä tutustumaan aidompaan paikalliselämään, kannattaa näille saarille lähteä ennen kuin on liian myöhäistä.
Vastaa