Tänään vietetään ystävänpäivää. Ystävät ovat elämän peruspilareita, joiden kanssa voi jakaa niin ihanat kuin haastavatkin hetket. Ilman ystäviä onni ei tuntuisi yhtä suurelta ja murheet taas paljon raskaammilta. Eilen sain viettää vähän etukäteen ystävänpäivää hyvin rakkaan ystävän kanssa lounaan merkeissä ja totesimme, että tämä meidän ystävyys on ihan parasta laatua. Olemme tutustuneet 13-vuotiaina ja eläneet tiivisti teini-iän myllerryksen yhdessä. Aikuisena ystävyys on säilynyt tärkeänä ja ystävyydessämme on parasta, että tunnemme toisemme niin hyvin, ettei koskaan tarvitse esittää mitään muuta kuin oikeasti on ja tuntee. Tämän ihanan ystävän kanssa aloitin itsenäisen reissaamisen ilman vanhempiani, kun keksimme yhden lehti-ilmoituksen perusteella lähteä rippikouluun Israeliin kolmeksi viikoksi, ruotsalaisen porukan kanssa. Kokemus oli ihan mieletön ja kaiken lisäksi ensimmäinen matkani Pohjoismaiden ulkopuolelle.
Tuon matkan jälkeen emme ole matkustaneet yhdessä, mutta minulla on ollut monta muuta hyvää ystävää, joiden kanssa olen nähnyt maailmaa. Erityisesti kahden heistä kanssa matkustaminen sujui todella hyvin ja haimme matkoiltamme samoja elämyksiä. Helsingin Sanomissa oli lauantaina artikkeli matkakumppanin valinnasta. Kirjoitin vähän samasta aiheesta aikaisemmin jutussa Se Oikea
Artikkeli herätti muiston eräästä vähemmän onnistuneesta matkasta. Muisto on kuitenkin erityisen rakas näin ystävänpäivänä, koska ystävä, jonka kanssa olin silloin matkalla menehtyi kuusi vuotta sitten. Olimme tunteneet toisemme pari vuotta ja asuimme juuri silloin kämppiksinä neljän tytön kimppakämpässä Helsingin keskustassa. Jompikumpi meistä bongasi päivän Helsingin Sanomista äkkilähdön Turkin Alanyaan kahden päivän päästä todella edulliseen hintaan.
Oli toukokuun alku ja opinnot juuri saatu päätökseen siltä lukukaudelta, joten miksi ei. Heti ensimmäisenä päivänä totesin, että olisi ehkä pitänyt etukäteen vähän keskustella matkustamisesta, eikä olettaa että meillä on samanlaiset mieltymykset. Hän halusi tehdä kaiken ruoan hotellissa, minä syödä ulkona, hän halusi bilettää kaikki yöt ja nousta sängystä iltapäivällä, minä juoda lasillisen rantabaarissa ja herätä viimeistään yhdeksältä nauttimaan päivänvalosta, hän halusi tavata ihmisiä, minä nähdä paikkoja.
Muistan yhdenkin päivän, kun tulin huoneeseen kahden aikaa iltapäivällä ja hän heräili ja halusi lähteä kaupoille. Ajattelin, että sepä kiva ja lähdimme yhdessä. Ystävä jumittui heti ensimmäiseen basaariin teelle ja keskustelemaan myyjän kanssa pariksi tunniksi. Minä en kehdannut lähteä jatkamaan matkaa yksin. Yhtenä päivänä sain hänen houkuteltua kanssani Sideen.
Olimme varmaan kumpikin tyytymättömiä matkaseuraan, mutta onneksi tajusimme, ettei meidän ystävyytemme ole matkustamisesta kiinni. Lupasimme hymyissä suin toisillemme, että vastedes emme matkusta yhdessä, jotta kumpikin saa matkaltaan sitä mitä hakee. Jälkeen päin olen nähnyt meidän erilaisen lähestymistavan koko elämää kohtaan. Häntä kiehtoi aina ihmiset ja heidän tarinansa. Minä tykkään enemmän tarkkailla, nauttia elämyksistä ja kauneudesta. Hän myös valokuvasi aina ihmisiä, eikä maisemia. Hän oli valloittava persoona ja mahtava seikkailijatar, joka halusi parantaa maailmaa reissuillaan.
Tänä ystävänpäivänä haluan kiittää kaikki ihania ystäviäni ystävyydestä. Elämäni olisi ollut paljon tylsempi ja köyhempi ilman teitä. Näin ystävänpäivänä onkin hyvä lähteä matkoille ihanan ystävän ja parhaan matkaseuran eli mieheni kanssa ja bonuksena mukaan tulevat myös lapset. Matkalaukut alkaa olla pakattuna ja kohta perhe pelmahtaa kotiin välipalalle ennen kuin siirrymme lentokentälle aloittamaan seikkailua Malediiveille.
Ihanaa ystävänpäivää myös kaikille virtuaaliystäville!
Vastaa