Minulta jäi matkamessut käymättä, kun eilen aamulla messuseuralaiseni (nuorempi poikamme eli Keskimmäinen) alkoi oksentaa. Niin, meillä oli tarkoitus olla kahdenkeskinen päivä messuiluineen. Eipä sitten menty. Mies oli jo ehtinyt lähteä kahden muun lapsen kanssa laskettelemaan. Matkamessujen sijaan katselin matkakuvia vanhalta cd-levyltä ja vihdoin siirsin ne parempaan talteen ulkoiselle kovalevylle. Tässä opintovapaalla oli mukava muistella matkaa Brasiliaan 2004 (aikana ennen lapsia), sillä palkitsin sillä itseni matkalla valmistuttuani maisteriksi.
Brasilian matka oli yksi hienoimmista reissuista, jota olen tehnyt. Vietimme kaksi viikkoa koillis-Brasiliassa: Natalissa, Recifessä ja Olindassa. Kaikissa paikoissa oli vielä tuolloin 2004 aitoa brasialaista elämänmenoa eikä juurikaan turisteja. Ensimmäisellä viikolla nautimme lähinnä rantaelämästä Natalin Ponta Negrassa. Ponta Negra oli Natalin kaupunginosa 4km pitkällä hiekkarannalla, Siellä olikin mahtavaa seurata paikallisten elämää. Ranta ja rantakatu olivat selvästi paikat, jossa kaikki olivat.
Ponta Negrasta teimme päiväretkiä Natalin kaupunkiin, hiekkakirppuajelun hiekkadyyneillä sekä pitkin rannikkoa ja kävimme katsomassa maailman suurinta cashewpähkinäpuuta. Hiekkakirpun kuljettaja vei meidät syömään johonkin pikkuruiseen ravintolaan, jossa söin elämäni parasta kanaa. Näköalat ravintolasta merelle olivat todella hienot.
Tutustuimme myös hotellin ympäristön arkielämään. Hotellin vieressä pomppi jatkuvasti pieniä apinoita.
Toisella viikolla suuntasimme Recifeen. Se oli likainen ja vähän pelottavakin suurkaupunki, jossa taksikuski pyysi meitä laittamaan päämme alas ajaessamme huonomaineisen alueen läpi, koska taksi olisi kuulemma ryöstetty, jos olisi näkynyt vaaleita ihmisia kyydissä.
Emme viihtyneet Recifessä yhtä yötä kauempaa, vaan suuntasimme läheiseen Olindaan. Olinda olikin sitten viehättävä tuttavuus värikkäine taloineen. Olinda onkin UNESCOn maailmanperintökohde. Bongasin Olindan itse asiassa ihan sattumalta Lonely Planetin matkaopaskirjasta, joka meillä oli mukana.
Löysimme myös tunnelmallisen hotellin, joka oli keskeisellä paikalla Olindaa, nimeltään 7 Colinas . Lähdimme Olindasta seikkailemaan sisämaahan päin yhtenä päivänä ja meille kävi hassusti paluumatkalla, kun bussi, jolla olimme aikoneet palata ei pysähtynytkään pysäkille, jossa odottelimme. Meinasimme jo hätääntyä, koska tiesimme, että se oli ainoa bussi koko päivänä enää takaisin Olindaan. Saimme apua yhdeltä paikalliselta mieheltä, joka hommasi meidät sitten paikalliskyydillä onneksi Olindaan. Todella ikimuistoinen oli 1,5h matka lava-auton lavalla paikallisten kanssa, kun yhdellä oli sylissään häkki kanoineen, toisella likainen pikkutyttö, joka katsoi meitä kuin olisimme toiselta planeetalta ja kolmannella iso säkki riisiä (?). Muutama yritti jutella meidän kanssamme, mutta se oli haastavaa, kun he eivät puhuneet sanaakaan englantia ja minä yritin heikon espanjan avulla koittaa arvata , mitä he portugaliksi meiltä kysyivät. Sen saimme sanottua, että emme ole USAsta vaan Suomesta.
Matkasta on jäänyt fiilis, että kaikki oli kulunutta ja jossain määrin hyvinkin likaista, mutta silti jollain lailla kiehtovaa. Jonain päivänä teen vielä uuden matkan Brasiliaan, silloin kohteena Amazon ja Rio de Janeiro.
Vastaa