Eilen illalla menin sanomaan lapsille hyvää yötä ja minua hymyilytti kovasti, sillä jokainen luki sängyssään valokuvakirjaa joltakin matkaltamme. Jokainen myös näytti jonkun hänelle erityisen kuvan ja yhdessä muisteltiin kuvan tapahtumaa. Valokuvat. Mikä voisikaan olla parempi matkamuisto?
Hyvänyöntoivotusten jälkeen hiippailin työhuoneeseen hakemaan vanhempia kuva-albumeita matkoilta ja jatkoin niiden katsomista tänään. Valokuvien kautta pääsee takaisin niihin ihaniin tunnelmiin, joita matkoilla pääsi kokemaan. Monet asiat ehtivät unohtua arjessa, mutta kuvien kautta taas palautuvat mieleen ja saavat hymyn huulille.
Minulla on kymmeniä kirjoja täynnä kuvia. Viime vuosikymmenellä tein perinteisiä albumeita. Kehitin kuvat aina heti matkan jälkeen ja vietin usean illan liimaillen kuvia albumin sivuille. Sillä tavalla elin uudelleen matkan, jolta olin vastikään palannut. Järjestimme myös kavereiden kanssa valokuvan liimaus -iltoja ja pilkoimme kulmatarroja pienemmäksi, kun opiskelijabudjetilla pienikin säästö oli säästö ja mahdollisuus seuraavaan matkaan.
Viime vuosina olen tehnyt kuvakirjat kuvaohjelmalla ja tilannut eri toimittajilta. Siinä ei ole kyllä samaa fiilistä kuin noissa albumitalkoissa. Kaikki matkat eivät ole päässeet kuvakirjoihin ja moni kuva onkin vain kovalevyn uumenissa. Kuvakirjoissakin on kovasti laatueroja. Meidän 10-vuotishäämatka Malediiveille sai arvoisensa deluxe-kirjan, mutta vuosittaiset reissut Espanjaan ovat niitä halvimpia pehmeäkantisia kirjoja. Ne kestävät kuitenkin hyvin lasten jatkuvaa lukemista, eikä mattasivuihin jää sormenjälkiä.
Kuvakirjoissa on vain yksi huono puoli – niistä tulee kamala matkakuume!
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia matkakirjoista tai vaihtoehtoisista tavoista tallettaa valokuvia.
Vastaa