Nyt se on vihdoin täällä – vuosi 2018 ja opintovapaa!
Olin jo jonkin aikaa haaveillut breikistä arkiruljanssiin ja mahdollisuudesta kehittää itseäni. Niin paljon kuin pidänkin työstäni ja vielä enemmän toki rakastan perhettäni, niin kyllä jo ihan perusarki vie aika lailla mehut niin, että mihinkään ylimääräiseen ei meinaa jaksaa taipua. Olen elänyt matkasta matkaan ja sillä tavalla yrittänyt saada stressiä karistettua, mutta tuntui, että kaipaan jotain muuta. Asiaa pohdittuani ja mieheni kannustaessa kysyin ennen kesälomia esimieheltäni mahdollisuudesta jäädä vuodeksi opintovapaalle 2018 vuoden alusta. Hän kauhistui aluksi ja sanoi, etteivät he pärjää ilman minua (hah), mutta kun selitin, kuinka juuri tämä pohtimani ajankohta on helpoin vuosi sijaiselle, hän näytti varovasti vihreää valoa. Opintovapaa varmistui syksyllä ja tässä sitä nyt ollaan – vapaalla!
Koska kyseessä on opintovapaa ja saan sille aikuiskoulutustukea, niin minun pitää toki opiskella ja aionkin, mutta silti vapautta on ihan toisella tavalla kuin palkkatöissä. Tarkoitus on myös matkustaa. Varattuna matkat näihin kohteisiin:
Eli helmikuussa menemme koko perhe Malediiveille, mutta resortin sijaan paikallissaarille Rasdoolle ja Ukulhasille. Huhtikuussa on Keskimmäisen 10-vuotismatka. Hän valitsi kohteeksi Rooman, koska haluaa nähdä Colosseumin ja Forum Romanumin. Roomaan lähdemme Keskimmäisen kanssa ihan kahdestaan. Kesäkuussa odottaa Madagaskarin luonto. Näiden matkojen lisäksi suunnittelemme lähtemämme miehen kanssa kahdestaan New Yorkiin, sillä sain häneltä 40-vuotislahjaksi lennot sinne. Ajankohta riippuu lastenhoitajista eli käytännössä minun vanhemmistani. Suunnitelmissa on myös pieni hemmottelureissu kaverin kanssa johonkin Euroopan kohteeseen kesällä ja sitten haluaisin tehdä yhden matkan ihan yksin. Saa nähdä riittääkö budjetti kaikkeen, kun tuo aikuiskoulutustuki ei ihan palkanveroinen etuus ole kumminkaan, mutta mies on luvannut tarvittaessa lainata minulle rahaa matkojen toteuttamiseen, kun omat säästöt loppuvat.
Vastaa