Helsingin Sanomien tämänpäiväisessä artikkelissa kysytään miksi osa meistä tahtoo olla jatkuvasti liikkeessä. Minulla ei ole matkaa joka kuukaudelle tai yli sataa maata plakkarissa kuten haastateltavilla, mutta tunnistan kyllä itseni artikkelista. Ainahan se on mielessä – matkustaminen. Matkustaisin varmasti enemmän, jos olisin perheetön. Kyllä nytkin haaveilen jatkuvasti uusista matkoista ja eksyn Lentodiileihin tai matkablogeihin siitä huolimatta, että perheeni ei ole ihan yhtä matkakuumeinen kuin minä.
Artikkelissa kerrotaan tutkijoiden löytämästä DRD4-geenistä, joka saattaa osaltaan selittää kaipuun elämyksenhakuisuuteen. Ties vaikka minultakin tuo geeni löytyisi. Minulle matkustaminen on nimenomaa elämyksiä. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että matkoilla pitäisi olla koko ajan menossa, vaan elämys voi olla ihan vain hetkestä nauttimista. Usein siihen liittyy kuitenkin kauniit maisemat, rentoutuminen, ruoka tai aurinko. Mieheni sanoi minulle kerran, että on kateellinen tavasta jolla pystyn kokemaan syvästi asioita. Niitä syvästi kokemisia yleensä tulee juuri matkoilla, kun arki ja velvollisuudet ovat kaukana.
Mutta toki niitä elämyksiä saa myös ihan kotimaassa ja minusta matkustaa voi lähellekin ja nauttia ihan yhtä paljon.
Kummasti vaan silti useimmiten minuun iskee kaukokaipuu jonka parantaa vain uuden ulkomaanmatkan varaaminen.
Vastaa