Venetsian hitit ja hudit

Takana on hektinen viikko, josta olen paennut mielessäni aina hetkiksi  takaisin Venetsian kapeille kaduille. Kuten usein matkan jälkeen, on Venetsiaankin kaipuu takaisin. En ihastunut Venetsiaan välittömästi. Itse asiassa ensimmäisen päivän jälkeen ajattelin, että kaupunki on jopa vähän tylsä. Olosuhteet olivatkin tutustumiselle vähän haastavat, kun ensimmäinen aamu koitti kovin harmaana ja sateisena. Lähdin pienen matkasateenvarjoni kanssa taistelemaan merituulta vastaan ja palasin nöyränä tyttönä hotellille hävittyäni luonnonvoimille Accademian sillan ylityksessä (= sateenvarjo nurinpäin) ja tuhahdeltuani Dorsoduron vesilätäköille ja läpitunkevalle harmaudelle. Puolen päivän jälkeen, kun sade taukosi, annoin kaupungille mahdollisuuden uuteen alkuun seuraavaksi viideksi tunniksi ennen loppuillan rankkasadetta. Siellä kävellessäni pitkin kaupunkia alkoi suhteemme näyttää vähän valoisammalta. Vaikka seuraavanakin aamuna heräsin sateen ropistessa ikkunaan, nappasin aamiaisen jälkeen hotellin tukevan ja suojaavan sateenvarjon mukaani ja lähdin kevyin askelein Dorsoduron hurmattavaksi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kotiin ei olisi malttanut tulla ollenkaan.

Vietin kaupungissa vajaat neljä päivää ja löysin sieltä omat suosikkini ja ne jotka eivät muodostuneet suosikiksi.

Hitit

Ca rezzonico

Jokaisen Venetsia-kävijän kannattaisi käydä ainakin yhdessä palazzossa. Ca Rezzanico on restauroitu palatsi, joka sijaitsee upealla paikalla Dorsodurossa Grand Canalen äärellä. Se on samalla myös taidemuseo. Palazzon huoneissa pääsee siirtymään ajassa taaksepäin ja pystyy hyvin kuvittelemaan millainen Venetsia on ollut pari sataa vuotta sitten.

Rialton tori

Rialton silta on aikaista aamua lukuunottamatta täynnä poseeraavia turisteja. Toki silta kuuluu must-näktävyyksiin ja sillalta on hienot näkymät canal grandelle. Kuitenkin juuri tuo turistien paljous tekee siitä vähemmän miellyttävän paikan. Kun sillalta lähtee San Marcon sestierestä yli San Polon sestiereen, löytyy sillan oikealta puolelta Rialton tori, jossa paikalliset käyvät ostamassa tuoretuotteita. Pitkät pöytärivistöt tarjoavat värikkäitä vihanneksia, tuoksuvia marjoja, monen sortin kalaa ja erilaisia mausteita.

Cicchettibaarit

Venetsiassa ei kannata jättää väliin cicchettejä. Ne ovat kuin tapaksia tai pintxoja eli pieniä suolaisia suupaloja. Cicchettejä tarjoillaan pienissä baareissa, bacareissa tai osterioissa. Baaritiskiltä voi valita mieleisensä cicchetit joiden palan painikkeeksi sopii mainiosti aperol spritz tai jokin baarin lukuisista viinivaihtoehdoista. Monissa bacareissa syödään seisten, sillä pöytiä ei välttämättä ole. Cicchetit juomineen voi myös nauttia baarin ulkopuolella kanaalimaisemia katsellen.Tällaisia tunnelmallisia baareja löytyy Venetsiasta ihan joka kulmalta.  Minun suosikeikseni nousivat Dorsodurossa Trovason kanaalin varrella melkein vierekkäin sijaitsevat Al Bottegon ja Osteria Al Squero. Cicchetit maksavat vain eurosta kahteen euroon kappale, eikä juoma tuo siihen paljoa lisää. Minä en juurikaan muuta ruokaa edes kaivannut kuin cicchettejä, jotka sopivat yhtä hyvin lounaalle, päivälliselle kuin iltanaposteltavaksikin.

Päämäärätön kuljeskelu

Parasta Venetsiassa on lähteä kuljeskelemaan ilman sen suurempaa päämäärää jossain San Marcon sestieren ulkopuolella.San Marcon sestiere on kovin täynnä turisteja matkalla San Marcolta Rialtolle tai päinvastoin, joten siellä ei pääse samanlaiseen tunnelmaan. Itse tykästyin kovasti Dorsoduroon (kuten jo täällä tunnelmoin) sekä Cannaregion alueeseen. Ihan varmasti myös muista sestiereistä löytyy yhtä hyviä kuljeskelupaikkoja, itse en vain niihin ehtinyt. Kapeita kujia kulkiessa löytää upeita rakennuksia, kirkkoja ja aina uusia tunnelmallisia kanaaleita. Venetsiassa on vaikea eksyä totaalisesti, kun aina päätyy lopulta canale grandelle.

Ca Foscari

Dorsodurossa törmäät varmasti yliopiston opiskelijoihin, sillä tästä sestierestä löytyy Venetsian yliopisto, jonka rakennuksia löytyy sieltä useita. Suosittelen pujahtamaan sisälle yliopiston päärakennuksen, Ca Foscarin portista Venetsian toisiksi suurimmalle sisäpihalle. Sen laidalla on kahvila, joka on avoinna kaikille, mutta voit myös mennä sisälle itse päärakennukseen. Päärakennus,  entinen palazzo,  sijaitsee aivan canale granden rannalla ja aulasta on upea näkymä kanaalille. Koska yliopisto on julkinen tila, siellä voi kulkea vapaasti. Ca Foscarissa järjestetään myös opaskierroksia. Itse satuin paikalle sattumalta, niin en tuollaiselle kierrokselle päässyt. Ilmeisesti kierros vie myös muihin rakennuksiin ja sillä pääsee ihastelemaan upeita juhlasaleja ja taideteoksia.

Kuva lainattu Venice Insider-sivulta

Accademia-silta

Venetsian klassisin maisema avautuu Accademian sillalta. Se on näkymä, johon ei vain kyllästy. Sillalla on aina ihmisiä, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin Rialtolla.

Hudit

Venetsiassa ei mielestäni ole kovinkaan paljon huteja. Enemmänkin kysymys on ajoituksesta kuin varsinaisista hudeista. Tässä kuitenkin pari omalle kohdalle sattunutta hutia.

San Marco tai Rialto keskellä päivää

San Marcon (tai pyhän Markuksen) aukio ja sen vieressä oleva Dogen palatsi ovat toki sellaisia, jotka kannattaa Venetsiassa käydessään kokea, samoin Rialton silta. Mutta ei keskellä päivää. Paras aika on aikaisin aamulla, mutta viimeistään puoli yhdeksän maissa. Jo huhtikuun alussa nämä paikat ovat tupaten täynnä turisteja, vaikka muuten Venetsiassa on tuolloin vielä aika rauhallista. Suosittelen heräämään aikaisin ja suuntaamaan torille jo vaikka ennen aamiaista, kuten minä tein. Tunnelma oli ihan toisenlainen.

Gondoliajelu

Gondoliajelu kuuluu Venetsian klassikoihin. Minäkin ajattelin aluksi, että olisin voinut mennä sellaiselle, kun bongasin yhteisgondolimahdollisuuden 30€:n hintaan. Sitten tulin toisiin ajatuksiin, kun kanaalit tuntuivat olevan täynnä gondolikyytiläisiä ja kyllästyneen näköisiä kuljettajia. Sitä paitsi sateella gondoli ei jotenkin oikein tunnu hehkeältä.

Libreria Acqua Alta

Tämä kirjakauppa tai antikvariaatti on periaatteessa ihana paikka, mutta se sai minut valtavan surulliseksi. Kirjakauppa oli täynnä turisteja, jotka haluavat käydä kuvauttamassa itsensä kirjoista rakennettujen portaiden luona tai gondolin edessä. Kukaan ei osta mitään, ainoastaan poseeraa. Kirjakauppa on saanut  nimensä siitä, että se on jäänyt nuosuveden, acqua altan alle. Se sijaitsee kanaalin varrella, meren pinnan alapuolella. Kirjakaupassa asuu muuten useampi kissa!

Nämä kuvat eivät kerro ollenkaan totuutta. Gondolin luo poseeraamaan pääsi vain yksi kerrallaan ja sain napattua kuvan tyhjästä poseerauspaikasta, kun oli oma vuoroni. Kirjaportaita en päässyt lähellekään, kun siellä järjestettiin pidempiä kuvaussessioita.

Oletko näistä samaa mieltä näistä hiteistä ja hudeista?