Matkamessuilla kävimme fiilistelemässä viime kesän Madagaskarin matkaa Madagaskarin messuosastolla. Siinä matkaa miettiessäni alkoi yhtäkkiä naurattaa kun muistin kuinka hillittömästi välillä pelkäsin ötököitä reissun aikana. Aina sademetsäretkillä pidin visusti päällä pitkälahkeisia housuja, sukkia lahjeiden päällä, pitkähihaista puseroa, hattua päässä ja suihkutin offia joka puolelle, jotta ötökät kiertäisivät minut kaukaa. Väistelin oksia parhaani mukaan ja pysyttelin polulla aina sellainen oli mahdollista. Sademetsät olivat kuitenkin aika pice of cake ja niissä ötökät olivatkin sopivan välimatkan päässä eikä yhtään yksilöä löytynyt hiuksista tai iholta.
Haastavampaa ötökkäkammoiselle olivat yöt bungaloweissa. Vakona Forest Lodge, jossa yövyimme ensimmäiset kolme yötä oli oikein kiva hotelli ja bungalow siisti. Mutta löysin kylpyhuoneesta ulos johtava tuuletusaukon (?), jonka verkko oli rikki. Kuvittelin mielessäni mitä kaikkea sieltä pääsee ryömimään sisälle. Yöllä en todellakaan uskaltanut mennä vessaan, vaikka olisi ollut hätä. Asettelin sängyn yläpuolella olevan verkon tarkasti illalla joka puolelta niin, ettei mikään ötökkä pääsisi ryömimään sänkyymme. Minun kanssani samassa mökissä ja sänkyssä nukkui kuopus. Toisena yönä käteni osui johonkin todella epäilyttävän tuntuiseen tyynyni vieressä. Pelästyin ihan kamalasti ja olin ihan varma, että jokin ötökkää on päässyt sänkyymme. Uskaltauduin pujottamaan käteni verkon välistä yöpöydälle, missä kännykkäni oli ja valaisin sen valolla tyynynvierustaa. Alkoi aikalailla naurattaa, kun ötökkä osoittautui tyttären sykkyrällä olevaksi hiuslenkiksi.
Seuraava koettelemus oli Palmarium-hotellissa. Siellä ei ollut bungalowien ikkunoissa laseja lainkaan, pelkät avattavat ikkunaluukut, joiden ylä- ja alareunoissa oli isommankin ötökän mentävät raot. Samoin oven alla. Yhdessä ikkunassa oli verkko ja sitä ikkunaa uskalsin pitää päivisin ilman luukkuja. Kylpyhuoneessa oli pieniä muurahaisia (niitä en sentään pelkää) polkuineen ja seinän ja katon välissä päivä paistoi. Olin aika kauhuissani näistä huomioista. Palmariumissa oli paljon puolikesyjä makeja (voit lukea lisää täältä), jotka yrittivät tulla bungaloweihinkin sisälle varastelemaan ruokaa. Ne herättivät meidät aamuisin huudollaan bungalowien katoilla ja viereisissä puissa. Se oli kyllä ihan hauskaa ja makit olivat tosi ihania. Yhtenä yönä makit tulivat uniini. Sitten yksi maki hyppäsi oikeasti minun naamaani ja minä heitin sen pois sängystä. Kuulin kuinka se kolahti johonkin. Ihmettelin unenpöpperössä, kuinka maki on voinut päästä sisälle, eikä ole edes sotkeutunut sängyn verkkoon. Sitten jokin vieressäni nyyhkäisi. Niin, se tytär. Hänellä oli vessahätä ja hän oli yrittänyt silittää äitiä hereille. Minä nappasin tyttären käden ja viskasin sen päin sängynpäätyä. Että sellainen maki… Palmariumissa viimeisenä päivänä meidän bungalowin terassilla pötkötteli vihreä käärme. Kuulimme myöhemmin, että se voi purra, vaikka ei olekaan myrkyllinen. Onneksi en nähnyt sitä aikaisemmin, sillä en takuulla olisi voinut nukkua, kun olisin kuvitellut se luikertelevan sisälle bungalowiin.
Ile Sainte Mariella aloin jo vähän rentoutua, kun mitään kohtaamisia ei ötököiden kanssa varsinaisesti ollut ollut. Meidän hotellimme Princesse Bora Lodge oli upea ja executive villoissa ikkunat lasitettu. Olin ehkä turvassa. Paitsi että vanhempani kertoivat heidän villassaan asustelevasta äiti- ja lapsitorakasta. Äiti majaili vessapaperirullan sisällä ja lapsi vessaharjan takana. Ne kuulemma pysyivät vessakäynnin ajan piilossa, kunhan kopautti paperirullaa ja vessaharjaa. Torakat ovat pahinta mitä tiedän enkä ole – yllättäävää kyllä – joutunu jakamaan majapaikkaani niiden kanssa kuin yhden kerran. Vietimme Princesse Bora Lodgessa kuusi yötä. Tarkkailin vessaamme torakoiden varalta erityisen tiiviisti. Vaikutti siltä, että meidän villamme oli torakkavapaa. Mieheni villaan niitä oli ilmestynyt parin päivän jälkeen. Viimeisenä iltana esikoinen oli menossa vessaan ja tuli kirkuen pois. Meillä oli oma vessatorakka. Apua! Olimme kaikki kolme paniikissa, minä, esikoinen ja kuopus. Laitoin kengät jalkaan, otin ison sateenvarjon avukseni ja menin tutkimaan vessaa. Torakka oli kadonnut. Kopauttelin seiniä, vessapaperirullaa, vessaharjaa. Ei tulosta. Kello oli yhdeksän ja me olimme aloittamassa iltatoimia. Menimme huoneessa olevan valtavankokoisen pesualtaan luo aikeena pestä hampaat. Kymmensenttinen torakka oli parhaillaan meidän hammasharjoissa ja se vilisti pesualtaan olevan peilin taakse. Puistattaa ihan jo tämän kirjoittaminen. Ryntäsimme ulos villasta hakemaan miestä apuun viereisestä villasta. Hän oli jo yöpuulla, mutta suostui tulemaan apuun. Hän yritti saada torakkaa tulemaan ulos, mutta eihän se halunnut. Ei auttanut muu kuin luovuttaa. Meitä pelotti mennä nukkumaan. Jätin pienen valon palamaan lähelle sänkyjä ja otimme kengät sängyn viereen verkon sisäpuolelle. Varmistin, ettei verkkoon jäänyt mihinkään aukkoja.Verkko pysyi maata vasten painojen avulla. Minun vieressäni oli myös sateenvarjo öisen kohtaamisen varalta. Tarina päättyi sinänsä onnellisesti, että torakasta ei näkynyt enää vilaustakaan, ei yöllä eikä seuraavana aamupäivänä ennen lähtöä. Me emme enää uskaltaneet kävellä villassa ilman kenkiä ja tavaroita pakatessa pelkäsin koko ajan, että jossain on ötököitä, vaikka olimme pitäneet kaikki vaatteen suljetuissa pusseissa. Kotiin tultuamme rinkat olivat ulkona viikon mahdollisten salamatkustajien varalta. Niitä ei ole näkynyt.
Näin jälkeenpäin voin sanoa, että pelkäsin turhaan. Yhdestä torakasta huolimatta. Onneksi se ilmestyi vasta viimeisenä iltana. Madagaskarilla näkyi itseasiassa yllättävän vähän mitään ötököitä. Hämähäkkejä näkyi metsissä, mutta ne pysyttelivät verkoissaan, jotka olivat niin isoja, ettei niitä voinut olla huomaamatta. Sammakoita ja kameleontteja Madagaskarilla on paljon, mutta ne eivät minusta ole ollenkaan pelottavia. Nekään eivät kyllä tulleet lähietäisyydelle, vaan istuskelivat ihan rauhassa jossain lehdellä ja niitä joutui ihan etsimään.Opas joskus laittoi pusikosta löytämiään ötököitä halukkaan kädelle. Enemmän ötököitä on tullut vastaan esim. Thaimaassa tai ihan Kreikassa. Jos joku muu ötökkäkammoinen epäröi Madagaskarille matkustamista ötököiden vuoksi, niin täytyy sanoa Madagaskar ei kyllä lopulta ollut ollenkaan paha paikka ötököiden suhteen ja ainakaan sen takia ei kannata jättää matkaa väliin tuohon todella upeaan maahan.
Vastaa