Mostar oli yksi iso syy, miksi valitsin Dubrovnikin rannikon matkani tukikohdaksi. Jo heti toisena kokonaisena matkapäivänä suuntasin Bosnia-Hertsegovinaan, pääkohteena Mostar. Matka bussilla Cavtatista Mostariin kesti kolmisen tuntia. Matkan varrella ylitetään Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan raja kahdesti ja rajamuodollisuuksissa menee aina oma aikansa, vaikka nyt selvisimmekin vähällä. Itse reitti on kaunis: se kulkee ensin rannikkoa pitkin Neumiin, joka on Bosnia-Hertsegovinan ainoa rannikkokaupunki ja sitten seuraa Neretva-joen laaksoa Metkovicin kautta Mostariin. Matka kului kuitenkin nopeasti, koska koko matkan ajan opas kertoi mielenkiintoisia asioita Bosnia-Hersegovinasta, kuten että täällä keskiansio on vain reilu 600€/kk ja maan päävientituote on auton penkkien verhoilut. Hän kertoi myös historiasta sekä nykytilasta kantoneihin jakaantuneessa maassa, jolla on yli 140 ministeriä.
Kroatian puolella 1990-luvun itsenäisyystaistelut eivät ole näkyvissä ellei osaa etsiä. Bosnia-Hertsegovinassa sota on konkreettisemmin edelleen läsnä. Maastossa kulkeminen ei ole suositeltavaa, koska sodanaikaisia pommeja ja miinoja on vielä paljon raivaamatta. Mostariin saavuttaessa ei voi olla huomaamatta luodinreikiä rakennusten seinissä ja pommitettuja rakennuksia. Sota on vielä hyvin lähellä ja vaikuttaa entisen Jugoslavian maitten arkeen ja elämään monin tavoin.
Mostarin vanhakaupunki tuhoutui sodassa lähes täysin ja se mitä me turistit saamme tänä päivänä ihailla on rakennettu sodan jälkeen, vaikkakin täysin vanhan mallin mukaan. Vanhakaupunki on omalla tavallaan viehättävä, mutta turistien määrä kapeilla kaduilla on valtava. Vanhakaupunki käsittää vain muutaman kadun Neretva-joen ylittävän Unescon maailmanperintokohteisiin kuuluvan Stari Mostin sillan molemmin puolin ja kaikki turistit ovat pakkautuneet juuri tälle alueelle. Dubrovnikissa on väljää verrattuna Mostarin vanhaan kaupunkiin. Kadut ovat täynnä turkkilaistyylisiä basaareita ja niissä myydään sekä matkamuistokrääsää että käsitöitä. Turistipaljous oli aika ahdistavaa, varsinkin 34 C:n helteessä, kuten tuona elokuun viimeisenä päivänä, kun vierailin kaupungissa.
Stari Most on varmasti Mostarin tunnetuin nähtävyys. Kuten vanhakaupunki sillan molemmin puolin, myös itse silta pommitettiin sodassa ja korjattiin sodan päätyttyä. Silta avattiin korjattuna 2004. Silta on hyvin kuvauksellinen upean smaragdin värisen Neretva-joen yllä. Sillalla odottelee myös nuoria miehiä valmiina hyppäämään hyiseen veteen turistien viihdytykseksi. Ilman maksua sitä ei kuitenkaan tehdä. Veteen hyppääminen on vaarallista ja vesi tosiaan kylmää ympäri vuoden, sillä tässä kohtaa virtaus on kova, eikä vuorilta valuva vesi pääse lämpiämään edes kesähelteillä. Kävinkin hakemassa viilennystä helteeseen kahlaamalla kylmässä vedessä, jonne oli löytänyt kymmeniä muitakin kuumuutta pakenevaa turistia. Lounastin sillan kupeessa olevassa ravintolassa ja pääsin todistamaan yhtä nuoren miehen hyppyä sillalta, vaikken kuvaa ehtinytkään napata.
Silta myös jakaa Mostarin kaupungin bosniakkien muslimipuoleen ja kroaattien katoliseen puoleen. Bosniakkien puolella näkyy erittäin selvästi turkkilaisten vaikutus ja rukouskutsut kaikuvat minareeteistä useamman kerran päivässä. Kroaattien puolella korkea kirkontorni hallitsee näkymää kuin kilpaillen minareettien kanssa.
Kummallakin puolen siltaa saa kulkea myös rauhassa muilta turisteilta, jos malttaa poiketa pääkadulta. Kroaattien puolelta siltaa löytyy myös Kriva Cuprija, miniversio Stari Mostista, jolla tarinan mukaan Stari Mostin suunnittelija testasi pystyykö sillan kaarevan muodon toteuttamaan.
Mostarista olisi varmasti saanut paljon enemmän irti, kun siellä olisi viettänyt pari päivää muutaman tunnin sijaan. Tukahduttava kuumuus (täällä ei ole rannikon viilentävää tuulta, vaan laaksonpohjan seisova ilma) ja turistien paljous vaikuttivat siihen, että en innostunut kaupungista. Paikoittain Mostar oli puhutteleva ja kauniskin. Silti minulle jäi vähän fiilis kulissikaupungista. Ehkäpä pidempi aika kaupungissa olisi korjannut tämän fiiliksen. Kaupungissa oli useita kivannäköisiä kahviloita sekä kutsuvia ravintoloita ja hinnat olivat edulliset. Mostar on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
Oletko käynyt Mostarissa tai haluaisitko käydä siellä? Ihastuitko kaupunkiin?
Vastaa