Jos aikaisemmista jutuistani ei vielä tullut selväksi, niin Madagaskar on upea maa, jossa on paljon näkemistä ja kokemista. Vaikka maa on kehittymätön, niin sinne matkustamista ei tarvitse pelätä. Kieltämättä itseänikin vähän jännitti matkaan lähtö, etenkin kun mukana olivat meidän 7-11-vuotiaat lapset. Meillä oli kuitenkin ihan mahtava matka ja olo oli koko ajan turvallinen. Kukaan ei sairastunut edes vatsatautiin, mikä taitaa olla aika harvinaista tuolla suunnalla. Matka kannattaa suunnitella hyvin etukäteen, niin välttyy isommilta yllätyksiltä. Alla omia vinkkejäni Madagaskarin matkaa suunnitteleville. Hyviä vinkkejä löydät myös Adalmiinalta tästä jutusta.
Meidän matkamme kesti 14 vuorokautta ja se suuntautui Madagaskarin itärannikolla. Siinä ajassa ehdimme nähdä :
Akanin´ny Nofyn niemimaan ja Pangalanesin kanaalin
Ile Sainte-Marien sekä
Ile aux Nattesin paratiisisaaret
Olisi ollut mahtavaa nähdä länsirannikkoa, mutta siirtymät sinne olisivat vieneet liikaa aikaa, joten matkamme keskittyi itärannikolle. Haluan kyllä vielä päästä Madagaskarille uudelleen ja tutustua muihinkin alueisiin.
Koska matkustaa
Madagaskar on iso saari (noin 1,5 kertaa Suomen kokoinen) ja sen ilmasto vaihtelee kovasti eri puolella saarta. Yleisesti paras aika matkustaa on paikalliseen talviaikaan eli huhtikuusta lokakuulle. Silloin ei ole yhtä kuuma kuin kesällä. Sadekausi on joulukuusta maaliskuulle ja itärannikolla on trooppisia myrskyjä tammi-helmikuussa. Sadekaudella tiet ovat niin huonossa kunnossa, että moneen paikkaan ei pääse nelivedollakaan. Pääkaupunki Antananarivossa ja sen liepeillä ylängöllä voi talvikaudella olla hyvinkin viileät yöt. Päivisin lämpötila kipuaa talvellakin kahdenkymmenen asteen tienoille. Itärannikon sademetsäalueella on aina riski sateelle (pakkaa sadevaatteet mukaan!). Vilkkain turistikausi on heinäkuusta lokakuulle ja silloin hinnat ovat korkeammat. Me olimme Madagaskarilla kesäkuussa, joka osoittautui erinomaiseksi ajankohdaksi ainakin itärannikon tutkimiseen. Ylängöllä, jossa kävimme oli öisin + 12 ja päivisin +20. Se oli loistava lämpötila sademetsäretkille, kun ei ollut liian kuuma. Rannikolla yölämpötila oli + 18-20c ja päivällä 20-25c. Ile Sainte Marien saarella näkee ryhävalaita heinäkuusta syyskuuhun, joten jos niitä mielii nähdä, kannattaa matka ajoittaa loppukesään.
Lennot
Madagaskarille ei ole kovin paljon lentovaihtoehtoja ja lennot ovat aina melkoisen kalliita alkaen noin 800 eurosta. Madagaskarin oma lentoyhtiö Air Madagaskar lentää pääkaupunki Antananarivoon Pariisista ja matka kestää 11h. Antanarivoon pääsee myös Reunionin, Mauritiuksen tai Kenian kautta esim. Air Australilla tai Kenyan Airwaysillä. Me lensimme Air Madagaskarilla, johon olimme oikein tyytyväisiä. Lennot olivat ajoissa kumpaankin suuntaan, palvelu oli erittäin ystävällistä ainakin economy premium -luokassa, jossa matkustimme. Me lensimme Pariisiin Finnairilla ja jouduimme noutamaan itse laukkumme ja checkaamaan ne sisälle Antananarivon lennolle, sama myös toisinpäin. Tämä kannattaa huomioida vaihtoajassa. Lensimme Air Madagaskarilla myös Ile Sainte-Marien saarelta Antananarivoon ja sekin kokemus oli ihan positiivinen, vaikka lennon aikataulu muuttuikin pariin kertaan.
Budjetti
Madagaskarille voi matkustaa sekä pienellä että isolla budjetilla, kuten toki mihin tahansa muuallekin. Madagaskarilla kuitenkin omatoiminen budjettimatkailu on huomattavasti haastavampaa ja alkeellisempaa kuin vaikka Aasiassa. Se tarkoittaa siirtymiä minibusseilla eli taxi-brousseilla, joilla ei ole tarkkoja aikatauluja ja jotka pysähtyvät aina kun joku haluaa poistua täyteenahdatusta kulkuneuvosta tai tienvarrelta joku tulla kyytiin. Huonokuntoisilla teillä matka-ajat ovat todella pitkiä. Majoituksia voi löytää hyvin edullisesti, jopa alle kymmenellä eurolla yö, mutta taso on vaatimaton. Vähintäänkin oma hyttysverkko on tarpeen. Halvimmillaan Madagaskarilla syö paikallisten ruokapaikoissa hotelyissä, jotka ovat ruokakojuja muutamalla ruokailupaikalla. Niissä on tarjolla riisiä zebun (nauta), kalan, kanan tai ankan kera alle eurolla per annos. Budjettimatkailijakin joutuu raottamaan lompakkoaan, jos haluaa käydä kansallispuistoissa, sillä niissä on aina sisäänpääsymaksu, joka vaihtelee kolmesta eurosta kahteenkymmeneen euroon ja päälle pitää ottaa vielä paikallisopas (noin 5 euroa). Kaukaisimpiin kansallispuistoihin ei välttämättä edes pääse taxi-brouisseilla ja silloin on vuokrattava nelivetojeeppi kuljettajineen noin 60€:n päivähintaan. Oman haasteensa tuo myös se, että tietoa halvemmista hotelleista, taxi-broussien reiteistä tai muusta ei voi katsoa internetistä.
Suunnilleen tällaisia budjetteja voi laskeskella (per hlö):
Edullinen majoitus, kuljetus taxi-broussella, ruokailu hotelyissä = noin 20€/vrk
Keskihintainen majoitus, kuljetus cotissella (minibussi, jossa vähemmän matkustajia ja pitävät aikataulut), ateriat ravintoloissa = 50€/vrk
Tasokas majoitus, kuljetukset jeepillä, ruokailu hotelliravintoloissa = alkaen 150€/vrk
Jos haluat varmistaa aikataulut, siistit majoitukset ja välttää vatsatautia niin voi pohtia matkapaketin varaamista jo etukäteen sekä satsaamaan tasokkaisiin hotelleihin ja hotellien ravintoloihin. Voit varata matkapaketin joko suomalaisen matkatoimiston kautta tai kuten me teimme, paikalliselta toimijalta. Me annoimme toiveet siitä mitä haluamme nähdä, minkätasoisissa hotelleissa haluamme yöpyä ja kuinka tiiviin ohjelman haluamme ja oppaamme John suunnitteli meille kahden viikon ohjelman ja hoiti kaikki varaukset. Hän oli meitä vastassa lentokentällä ja seurasi mukana siihen saakka kun menimme laivalla Ile Sainte Marien saarelle. Hän hankki etukäteen paikallisoppaat kansallispuistoihin ja hankki niihin pääsyliput. Meidän ei tarvinnut huolehtia mistään. Lisäksi oli mahtavaa, kun meillä oli koko ajan mukana opas, joka kertoi meille paikallisista tavoista ja kulttuurista. Tasokkaat hotellit Madagaskarilla eivät toki ole mitään länsimaalaiseen viiteen tähteen verrattavia, mutta siistejä ja ihan hyvin varusteltuja ja palvelutaso on oikein hyvä.
Valuutta
Madagaskarin rahayksikkö on ariari. Meidän matkamme aikana 1€ oli 3880 ariaria. Ariareja voi vaihtaa ainoastaan Madagaskarilla ja helpointa on vaihtaa eurot ariareihin heti lentokentällä saapumisaulassa. Kannattaa pitää mielessä, että ariareja ei voi myöskään vaihtaa takaisin euroiksi muualla kuin Madagaskarilla. Meidän lähtiessämme ei rahanvaihtopiste ollut auki ja seteleitä jäi parin miljoonan edestä (huikkaa, jos haluat edullisesti ostaa nämä ariarit!). On siis hyvä miettiä paljonko rahaa todella tarvitsee. Oman haasteensa tuo se, että luottokortti käy vain isommissa hotelleissa ja automaateista ei aina saa nostettua rahaa, kun niitä ei täytetä kovinkaan usein. Ja lentokentällä voi maksaa vain euroissa tai dollareissa, ei ariareilla.
Rahaa vaihtaessa kehotetaan aina laskemaan tarkkaan saiko varmasti niin paljon kuin kuitissa lukee, mutta laskepa nyt tällaista pinkkaa!
Liikkuminen paikasta toiseen
Madagaskarin tieverkko on käsittämättömän huono: teitä on vähän ja niiden kunto on surkea. Parempikuntoisella tiellä nk. national roadilla pääsee ajamaan jopa 60km/h, mutta kaikki muut tiet tuntuvat olevan kärrypolkuja, joiden maksiminopeus on 20km/h. Usein ei sitäkään. National roadeja on vain muutama. Siirtymiseen paikasta toiseen pitää siis varata PALJON aikaa. Kulkemiseen kuluvaan aikaan vaikuttaa myös valittu kulkuneuvo. Hitain on taxi-brousse, jolla ei ole aikatauluja ja joka pysähtelee aina tarpeen tullen, keskivauhtia pääsee Cotissella ja nopeiten nelivetojeepillä. Junayhteyksiä on vain muutama ja nekin kulkevat kerran, kaksi viikossa. Pidempiin siirtymiin vaihtoehtona on lentäminen, mutta lennot kulkevat aina pääkaupunki Tanan kautta ja aikataulut lennoilla muuttuvat jatkuvasti. Me lensimme Ile Sainte-Marien saarelta Tanaan ja lennon aikataulu muuttui vielä edellisenä iltana. Lento oli silti paljon parempi vaihtoehto kuin lauttamatka saarelle (juttua täällä).
Kieli
Madagaskarin virallinen kieli on malagasy ja jokaisella 18 heimolla on oma murteensa kielestä. Madagaskar kuului Ranskalle 1960-luvulle saakka ja ranska onkin ensimmäinen vieras kieli, jota lapset lukevat koulussa. Kaikki hotellit ja ravintolat palvelevat ranskaksi – usein vain ranskaksi. Suurin osa oppaista puhuu vieraana kielenä ainoastaan ranskaa. Kannattaa siis etukäteen varmistaa aina paikallisoppaan kielitaito, mikäli ranska ei itseltä suju. Ranskan sanakirja mukaan, niin ravintoloissa ei tarvitse tilata ihan sokkona.
Sähkö ja internet
Sähkö ei ole mikään itsestäänselvyys Antananarivon ulkopuolella. Useimmissa kylissä ei ole sähköä, ainoastaan muutama yksittäinen aurinkopaneeli, jota paikalliset käyttävät esimerkiksi kännykän lataamiseen. Hotelleissa sähköä saattaa olla käytettävissä vain pari tuntia päivässä ja sähkökatkot ovat tavallisia. Matkailijan kannalta se tarkottaa, että mukaan kannattaa pakata vara-akku kameralle ja kännykälle. Eikä kannata jättää selviytymistä kännykän varaan, koska kuuluvuutta on heikosti muualla paitsi isoimmissa kaupungeissa. Paremmissa hotelleissa on wifi, mutta yleensä vain vastaanotton alueella, ei huoneissa. Wifi on nopeimmillaankin hidas. Jos haluaa varmistua puhelimen kuuluvuudesta ja ehkä jopa käyttää mobiilidataa, voi ostaa paikallisen pre paidin. Taskulamppu on ehdoton varuste!
Ruoka ja juoma
Toisin kuin ehkä kuvittelisi, madagaskarilainen ruoka ei ole kovin maustettua. Ruoat ovat yksinkertaisia ja riisi on niissä pääosassa. Oppaamme John sanoi, että paikallisravintoloissa ja hotelyissä, samoin kuin kodeissa jääkaapissa säilytetään vain maitotuotteita ja kaikki muu hankitaan päivittäin torilta. Ainekset ovat siis aina tuoreita. Maa on kuitenkin hyvin köyhä ja tavalliset ihmiset eivät mieti miltä ruoka maistuu, vaan syödään sitä mitä saadaan. Siksi paikallinen ruoka ei tähtää makuelämyksiin. Tienvarsilla myytiin sekä tuoretta että kuivattua kalaa, ankeriaita, zebua, kanoja, ankkoja. Tavallinen paikallinen ruoka on esimerkiksi Romazava, joka on sakeaa lientä, jossa on zebua ja kanaa sekä vihanneksia. Paikalliset kuulemma syövät riisiä joka aterialla ja riisiä keitetään niin, että se palaa vähän pohjaan. Pohjaan palanut riisi rapsutetaan ja keitetään yhdessä veden kanssa. Tuloksena syntyy riisijuoma Ranovola, jota juodaan välipalaksi. Meidän oppaamme John tilasi aina paikallisia ruokia hotelliravintoloistakin, vaikka niitä ei ollut listalla. Minäkin tilasin kyllä paikallisruokia aina kun niitä oli listalla mm. kanacurryä, romazavaa, kalakakkuja. Ne olivat ihan hyviä, mutta kaipasin enemmän mausteita.
Me söimme vain tasokkaampien hotellien ravintoloissa ja niissä sai todella hyvää ruokaa. Joka paikassa oli tarjolla kaksi kolmen ruokalajin menuta päivälliselle. Niistä sai valita itselleen mieluisimmat ruoat kummastakin menusta. Tällainen menu kustansi tyypillisesti 45 000 ariaria eli n. 12 €. Lounaan sai valita lyhyeltä listalta ja se oli vaihtelevaa eri paikoissa. Ruoka näissä tasokkaampien hotellien ravintoloissa oli ranskalaisvaikutteista. Rannikolla tarjolla oli paljon kalaa, enimmäkseen tonnikalaa.Lapsille tehtiin aina ihan mitä he toivoivat, usein se oli pastaa jauhelihakastikkeella. Kookosta käytettiin monipuolisesti sekä raasteena salaateissa että erilaisissa jälkiruoissa. Aamupala tarjoiltiin pöytään ja se sisälsi poikkeuksetta tuoreita hedelmiä, croissantteja ja vaaleaa leipää. Useimmissa paikoissa sai tilata aamiaiselle myös munakkaita haluamallaan täytteellä.
Madagaskarilla voi juoda ainoastaan pullovettä. Kannattaa aina tarkistaa, että pullo on avaamaton, sillä kojuissa saatetaan myydä jotain ihan muuta kuin oikeaa pullovettä. Virvoitusjuomia on saatavilla yleisesti. Alkoholijuomia löytyy myös pienistäkin kauppakojuista, enimmäkseen paikallista olutta (THB on kuulemma on hyvää, itse en olutta juo), mutta myös rommia ja viiniä. Olut ja virvousjuomat maksavat usein saman kuin pullo vettä. Kalliissakin ravintoloissa juomat olivat edullisia. Me joimme usein retkien päätteeksi gin & tonicin, joka tyypillisesti kustansi 2€.
Terveys
Madagaskarilla on tärkeää, että rokotukset ovat voimassa; vähintään jäykkäkouristus, MPR, polio ja hepatiitti A, mielellään myös B. Lavantauti on omassa harkinnassa, mutta meille lääkäri sanoi, että aikuinen ei sitä alle kuukauden matkalla tarvitse. Lapsille se otettiin. Madagaskarilla esiintyy joka puolella malariaa. Parhaiten siltä suojautuu pitämällä pimeään aikaan pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ja käyttämällä vahvaa hyttyssuihketta. Malariaa vastaan ei ole olemassa ehdotonta suojaa, mutta estolääkitykset (esim. Malarone tai Lariam) ainakin lievittävät oireita, mikäli malariatartunnan saa. Madagaskarilla ei tarvitse pelätä myrkyllisiä eläimiä. Erilaisia pistäviä hyönteisiä on kuitenkin paljon, samoin iilimatoja sademetsissä yms. joten oman harkinnan mukaan metsäretkille voi pukeutua peittävämmin kuin shortseihin ja t-paitoihin. Ravintoloiden ja kansallispuistojen vessat olivat ihan ok ja niissä oli aina pönttö. Vessapaperia tai vettä käsienpesuun oli kuitenkin harvemmin. Kosteuspyyhkeet ja käsidesi on tärkeää vatsapöpöjen estämiseksi.
Turvallisuus
Pääkaupunki Antananarivosta varoitellaan kovasti, että siellä turisti tulee helposti ryöstetyksi. Me emme olleet Tanassa kuin eläintarhassa ja lentokenttähotellissa, joten ei tarvinnut pelätä ryöstetyksi tulemista. Tosin Tanan lentoasemalla saa heti apulaisia, jotka vaativat maksua laukunkantamisesta tai oppaana toimimisesta. Heille kattattaa vain sanoa tiukasti ei, niin välttyy ongelmilta. Myös kansallispuistoissa ja pienissäkin nähtävyyksissä erilaisia oppaita tulee tarjoamaan palveluksiaan hyvin hanakasti. Jos matkustaa taxi-broussella kannattaa pitää omaisuudestaan tarkka huoli. Muuten Madagaskarilla ei tarvitse pelätä . Paikalliset olivat joka puolella todella ystävällisiä.
Jos vähänkään kiinnostaa matkustaa Madagaskarille, niin suosittelen ehdottomasti lähtemään. Maa on monipuolinen, aito, kaunis ja vaikuttava. Mutta se on myös hämmentävä kaikessa köyhyydessään ja alkeellisuudessaan. Täällä kirjoitan tuosta lisää. Madagaskarin luonnosta jopa 90% on endeemistä eli sellaista, joita ei löydy mistään muualta. Jo se on iso syy lähteä maahan. Ystävälliset ihmiset, mielenkiintoiset pikkukylät ja upeat paratiisisaaret luovat unohtumattoman kokemuksen.
Vastaa