Palasimme Saksan roadtripiltä kuukausi sitten ja etenkin kuopus kaipaa kovasti takaisin. Aika yllättävää, sillä kyseessä ei varsinaisesti ollut mikään lasten ehdoilla tehty matka, vaikka Legolandissa kävimmekin. Tykästyimme Saksaan kovasti mielettömän kauniiden maisemien vuoksi (kuvia ja juttua löytyy täältä Moselin jokilaaksosta ja täältä Reinin jokilaaksosta. Olen käynyt aikaisemmin Saksassa vain yhden läpikulkureissun verran, muu perhe ei ollenkaan. Matkamme tarkoitus oli käydä tervehtimässä entistä vaihto-oppilastamme ja samalla tutustua muka tuttuun, mutta silti niin vieraaseen maahan. Ainakin itse nimittäin huomasin, että minulla on ollut Saksasta aika erilainen kuva kuin mitä todellisuus osoitti. Toki eri puolella Saksaa on varmasti erilaista, mutta tässä joitakin meidän huomioita matkan varrelta.
Vain käteisellä!
Olen ajatellut, että Saksa on moderni ja teknologisesti edistynyt maa. Siksi hämmästys oli suuri, kun ainoastaan ruokakaupoissa pystyi maksamaan kortilla. Ruokakaupan yhteydessä olevissa leipomoissakin kävi vain käteinen. Useammassa ravintolassa meille pahoiteltiin, että korttimaksu ei valitettavasti ole mahdollinen.
Aukioloajat
Me yövyimme airbnb-asunnoissa ja söimme enimmäkseen aamu- ja iltapalat asunnolla. Asuntoa vaihdoimme joka toinen yö, mikä tarkoitti että emme voineet ostaa isoja määriä ruokaa kerralla ja oli käytävä ruokakaupassa usein, koska autossa ei voinut kylmätuotteita säilyttää. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun kauppaan tuli kiire, sillä ne sulkeutuivat arkisin ja lauantaisin klo 20 ja sunnuntaisin oli aivan turha etsiä aukiolevaa kauppaa. Leipomot sulkivat ovensa kello 14 ja kahvilat viimeistään klo 18. Yritimme monena iltana löytää paikkaa, josta saisimme apfelstrudelit tai ihanat kakkupalat, mutta eipä onnistunut enää kuuden jälkeen.
Ruuhkaa ja holtittomia kuskeja
Ensimmäinen etappimme Berliinistä Hannoverin lähelle Köningslutteriin vaihto-oppilaamme luo kesti 5 tuntia, vaikka matkaa oli vajaa 200 km ja autobahnilla sai löysätä kaasujalkaa. Normaalisti kahdessa tunnissa taittuva matka tyssäsi kuitenkin jo alussa tietöihin, sitten ruuhkaan ja viimeinen niitti oli onnettomuus, jonka vuoksi liikenne seisoi lähes kaksi tuntia paikallaan. Kuvittelimme, että kyse oli vain huonosta tuurista, mutta sama oli edessä jokaisella siirtymällä, kun ajoimme autobahneja. Ja autobahneilla oli myös aivan holtittomasti ajavia kuljettajia, joiden ohituksen karmaisivat ja vauhti vaihteli kummallisesti. Ruuhkatilanteissa nämä kuskit vaihtoivat kaistaa tuon tuosta aiheuttaen vain enemmän ruuhkaa. Ja minä kun olin kuvitellut, että saksalaiset ovat järkeviä kuljettajia ja autobahneilla pääsee ajamaan nopeast ja sujuvasti.
Saksaa, bitte
Olin kuvitellut, että saksalaisten englanninkielentaito olisi vähitellen paranemaan päin. Esimerkiksi meidän ex-vaihto-oppilaamme puhui todella hyvää englantia. Ehkäpä hän oli poikkeus, sillä monesti jouduimme pärjäämään vain minun lukiosaksallani, joka on pikkuisen ehtinyt ruostua parissakymmenessä vuodessa.
Mitä tänään syötäisiin
Olimme alunperin ajatelleen tekevämme ruokaa useamman kerran reilu pariviikkoisen matkamme aikana, koska airbnb-asunnoissamme oli kunnon keittiöt. Taisimme tehdä ruokaa kahdesti. Meidän matkanvarrellemme osui aivan luvattoman huonoja ruokakauppoja: pieniä Lidlejä, Aldeja, Nettoja ja Edekoita, joissa valikoima oli kertakaikkisen surkeaa. Parhaat päivänsä nähneitä vihanneksia ja hedelmiä, joiden valikoima oli suunnilleen banaania, yhtä lajia omenaa, kurkkua, tomaattia salaattia ja paprikaa, kahta lajia pastaa, muutama hassu paketti kanaa tai jauhelihaa. Ja jotenkin kaupat olivat myös nuhjuisen oloisia. Yhtenä päivänä lapset toivoivat fajitaksia. Kävimme Lidlissä ja Aldissa, mutta ei löytynyt tortillalettuja (korvattiin jollain itämaisilla vehnälettusilla), ei salsaa eikä avokadoa. Ainoastaan Rewe-kauppaketju osoittautui sellaiseksi, että sieltä sai suunnilleen sen mitä oli ajatellut. Löysimme onneksi pari suurempaakin Reweä ja ne olivat suorastaan nautinto. Rewessä oli tosi hyvät luomuvalikoimat. Opimmekin loppumatkasta googlaaman aina lähimmät Rewet.
Ei hienostelua
Saksassa ei tarvitse stressata pukeutumisesta, kuten vaikka aina tyylikkäitten pariisittarien tai roomattarien seurassa. Saksalaiset pukeutuvat hyvin käytännöllisesti ja mukavasti. Kuten suomalaiset. Ei ihme, että suomalaisia usein luullaan saksalaiseksi ulkomailla.
Jäätelöä!
Tällä lomalla tuli syötyä erityisen paljon jäätelöä. Jäätelöpallo kahvilan tiskiltä tai jäätelöbaarista ostetuna maksoi 0,8 -1 €. Makuvaihtoehtoja löytyi hyvin ja pallot olivat isoja. Usein jäätelö oli ”italialaista” gelatoa. Tuli ihan ikävä Saksan jäätelöhintoja, kun ostimme tyttären kanssa jäätelöt Helsingin keskustasta viime viikolla 4.20 € /pallo.
Allasuintia
Meidän reittimme varrella oli hurjasti erilaisia maauimaloita ja kylpylöitä. Suomessa on tottunut kesällä pulahtamaan jokeen, järveen tai mereen, harvemmin mihinkään halliin tai maauimalaan. Me olisimme mielellämme uineet myös Saksassa luonnonvesissä, mutta sepä ei käynytkään niin helposti, kun Moselissa ja Reinissä ei ollut uimarantoja ja järviä ei ollut lähettyvillä, ainakaan sellaisia, joissa olisi voinut uida. Kävimme kahdessa freibadissa, jotka kai ovat lähinnä maauimaloita. Niissä oli pukuhuoneet, joissa ahtaat yksityiset pukukopit ja huonokuntoiset suihkut, joissa kukaan ei käynyt. Ulkoaltaita ympäröi nurmialueet, joitka olivat täpötäynnä auringonpalvojia omine eväineen, aurinkovarjoineen, uimaleluineen ja aurinkotelttoineen.
Ovatko nämä tuttuja huomioita Saksassa matkanneille?
Vastaa