Tykkään eniten sellaisista lomista, joissa on sopivasti lomittain aktiviteetteja ja rentoutumista. Madagaskarin matka sisälsi paljon aktiviteetteja, mutta jälkimmäisellä viikolla Ile Sainte-Marien saarella luvassa oli myös rentoutumista. Viittä päivää emme kuitenkaan maanneet uima-altaalla tai rannalla, vaikka puitteet siihen olisivatkin olleet täydelliset: Princesse Bora Lodge -hotelli oli upea kaikin puolin. Me kävimme joka päivä jollakin hotellin järjestämällä retkellä ympäri saarta. Retket räätälöitiin aina toiveemme mukaan, vaikka valmiita paketteja onkin saatavilla.
Ensimmäisenä päivänä vierailimme Ile Aux Nattesilla, joka osoittautuikin mielettömäksi paratiisisaareksi.
Kanooteilla magrovesuolla ja piraattien hautausmaa
Toisena päivänä vuorossa oli ajelu tuktukeilla ensin Boraha -hotellille lounaalle. Tuktukeilla oli hauska huristella siihen saakka kun pääsimme itärannikon erittäin huonokuntoiselle tielle. Jos pääsaaren tiet olivatkin olleet haastavakulkuisia jeepeillä, voitte kuvitella miltä tuntui olla pienen tuktukin kyydissä loputtomien kuoppien hiekkatiellä. Kävellen olisimme olleet huomattavasti nopeammin perillä.
Borahassa meille tarjoiltiin herkullista taskurapua, joka pyydystettiin vasta meidän saapuessamme hotelliravintolalle. Lapset saivat valita taskuravun ja friteeratun kanan väliltä. Heidän valintansa osui kanaan, jota kehuivat koko matkan parhaaksi ruoaksi. Tunnin verran odottelimme lounaan valmistumista merimaisemia katsellen ja lautapelejä pelaillen. Ruoka ei pettänyt tälläkään kertaa.
Kylläisinä lähdimme kävelemään ravintolalta kylän läpi kanooteille, sillä edessä oli kanoottimatka mangrovejoen kautta piraattisaarelle. Koska meitä oli kahdeksan henkeä ja lisäksi opas, matkasimme kahdella kanootilla. Matka vei noin puoli tuntia ja oli jotenkin todella rauhoittava. Perillä piraattisaarella näimme 1600-1800 -luvulla saaren taisteluissa kuolleiden piraattien hautoja. Sainte Marie osui tuohon aikaan mausteita kuljettaneiden kauppalaivojen reitille ja siksi toimi merirosvojen kätevänä tukikohtana. Paikalliset naiset hemmottelivat piraatteja rommilla, joka edelleen on saaren tunnetuimpia tuotteita. Osa naisista päätyi merirosvojen vaimoiksi ja Ile Sainte Mariella asuukin useita piraattien jälkeläisiä. Kuuluisin saaren piraateista on varmasti Kapteeni Kidd, jonka aarre löytyi saaren edustalta vuonna 2015 ja aarteeseen kuuluvia hopeaharkkoja nostetaan merestä edelleen.
Upea Cocobay
Kolmantena päivänä taivas oli sadepilvistä mustana, mutta me päätimme silti lähteä varaamallemme retkelle Coco Bayhin ja Madagaskarin niemelle. Varustauduimme sadetakeilla ja sadeviitoilla. Menomatkalla veneessä ripotteli vähän vettä, mutta pääsimme 45 minuutin matkan kuitenkin aika lailla kastumatta. Yritimme kovasti etsiä ryhävalaita mereltä, sillä kuulimme, että ensimmäiset yksilöt oli jo samalla viikolla bongattu. Ryhävalaat nimittäin tulevat tänne Sainte Marien edustalle pariutumaan heinäkuun ja syyskuun välillä sankoin joukoin ja valaiden katselu onkin Sainte Marien suosituimpia päiväretkiä.Tiesimme, että kesäkuussa valaita ei yleensä vielä näe, joten pettymys ei ollut suuri, vaikka valaita ei näkynyt. Toki hienoahan se olisi ollut nähdä parikymmentämetrinen valas kohtalaisen lähietäisyydeltä.
Cocobay osoittautui kauniiksi rantapoukamaksi, jota reunustivat kymmenet kookospalmut. Rannan edustalla on koralliriutta ja snorklaus on täällä antoisaa. Ainakin jos ei saada vettä, kuten meidän vierailumme aikana. Yksi seurueestamme meni silti snorklaamaan ja sanoi, että kalat olivat värikkäämpiä kuin Ile aux Nattesin -saarella. Me ehdimme vähän kävellä pitkin rantaa ja kiivetä kallioille näköalapaikalle ennen kuin rankkasade yllätti. Vaikka uiminen jäikin väliin tältä kertaa, niin meillä oli mukavaa katoksen alla lounasta odotellessa. Meille grillattiin tonnikalavartaita ja valmistettiin kookos-kaalisalaattia, joka olisi mennyt ihan täydestä coleslawna, jos meille ei olisi kerrottu toisin. Sateen tauottua lähdimme vielä ajamaan veneellä 7km matkan Madagaskarin mantereen niemelle. Matkalla sade alkoi kuitenkin jälleen ja päätimme olla rantautumatta niemelle, sillä siellä ei olisi ollut mitään suojaa. Tarkoituksena olisi ollut mennä niemelle uimaan ja rentoutumaan. Niinpä me lähdimme takaisin hotellille tunnin venematkalle. Taivas repesi aivan täysin ja hotellille päästyämme olimme aivan litimärkiä niiltä osin, joita ei ollut sadetakit tai sadeviitat peittäneet. Istuintyynyt imivät itseensä kaiken veden. Meitä oikeastaan lähinnä nauratti siinä kaatosateessa. Kylmä ei ollut ja olimmehan jo matkalla hotellille. Sade sitten loppuikin juuri ennen kuin pääsimme kotirantaan. Kauniina päivänä Coco Bay olisi ollut todella upea paikka rentoon oleiluun ja snorklaamiseen. Samoin varmasti myös Madagaskarin itäisin niemeke.
Natural pools ja ranta valtameren äärellä
Viimeisenä kokonaisena päivänä Ile Sainte Mariella päätimme lähteä saaren pohjoispäähän. Lapset olisivat aluksi halunneet jäädä vain hotellin uima-altaalle, mutta päättivät pienen houkuttelun jälkeen kuitenkin tulla mukaan. Ja olivat tyytyväisiä, että tulivat. Tämän matkan teimme kunnon nelivetojeepillä. Matkalla saaren toiseen päähän näimme kauniin vesiputouksen, Eiffelin suunnitteleman majakan ja paljon paikalliskyliä. Lounaspaikassamme oli jälleen aivan upea ranta.
Saaren pohjoispäässä meitä odotti upeat luonnon merivesialtaat ja jylhä merenranta.Todella upea paikka, jota ei kannata jättää väliin, jos tulee Ile Sainte Marielle.
Viimeisenä iltana rantabaarissa istuimme tuttuun tapaan Gin & tonicin äärellä ja huokailimme ihanan loman loppua. Lapset pulikoivat altaassa vieressämme ja zebu-lehmät kulkivat rannalla kuten joka ilta. Täydellinen loma oli päättymässä.
Me ehdimme vielä seuraavana aamuna kuljeskella rannalla ja lapset uida altaassa ennen kuin puolilta päivin lähti zebu-kyytimme lentokentälle puolen kilometrin päähän. Tämä oli kyllä eksoottisin airport shuttle, jolla olen matkustanut. Saimme vielä viimeisen vilauksen paikalliselämästä ennen kuin lento Antananarivoon ja sieltä muutaman tunnin odottelun ja eläintarhakäynnin jälkeen lähti Pariisin kautta koto-Suomeen.
Vastaa