Note to self: kun varaa matkan, kannattaa selvittää onko kyseisenä ajankohtana juhlapyhä.
Niin, me vietimme pidennetyn viikonlopun Ateenassa juuri ortodoksisen pääsiäisen aikaan. Tarkistin kyllä, että emme ole matkalla meidän pääsiäisen aikaan, mutta eipä siinä varatessa tullut mieleen, että ortodoksit juhlivat pääsiäistä eri aikaan. Kun muistin tämän pienen yksityiskohdan, oli matkaan enää vajaa kaksi viikkoa. Lueskelin netistä, että nähtävyydet olisivat auki lauantaina, mutta ei sunnuntaina. Ravintolat kuitenkin olisivat auki. Juu, turistiravintolat. Ja ne nähtävyydet olivat lauantaina auki aamupäivällä, kun me seurasimme paikallisten pääsiäisvalmisteluja Psirissä, kuljeskelimme Anafiotikassa, istuskelimme kirkon puutarhassa Plakassa katsomassa, kun ihmiset veivät sinne kukkia ja pidimme sadetta yhdessä Plakan ”porrasravintoloista”.
Mutta hei, eipä ollut mitään paineita käydä nähtävyyksissä! Ehkä juuri siksi meidän reissu oli oikein rento ja antoisa. Vaeltelimme pitkin Ateenan keskustaa ilman kiirettä ja päämäärää ja kiipesimme joka kukkulalle. Kävelykilometrejä tuli päivittäin päälle kaksikymmentä. Ja näimme toki nähtävyyksiäkin, mutta vähän etäämmältä.
Meidän matkamme alkoi täydellisesti perjantaina, kun sain hankittua upgraden business-luokkaan ja jo lentomatkalla pääsimme loman makuun. Ruoka oli erinomaista, samoin viini. Ateenan lentokentällä nauratti, kun business-luokan matkustajat (7 kpl) kuljetettiin ennen muita matkustajia omalla isolla bussilla terminaalille. Tämä säästi meiltä toki aikaa ja olimme hotellilla jo ennen yhdeksää, vaikka lento oli laskeutunut varttia yli kahdeksan ja tulimme hotellille julkisilla. Päädyimme lähtemään vielä iltakävelylle ja Ateena valloitti meidät samantien. Paikalliset viettivät pitkäperjantaita ja kirkot olivat täynnä ihmisiä kynttilöineen. Sen jälkeen täyttyivät ravintolat. Me kuljeskelimme enimmäkseen Ermoun ja Stadiou-katujen välisellä alueella, joka on täynnä houkuttelevan ja trendikkään näköisiä ravintoloita. Päädyimmepä syömään myös gyrokset iltapalaksi ennen paluuta hotellille puoliltaöin. Päätimme, että tulisimme seuraavana iltana syömään Los Gatosiin tai Filemaan, jotka olivat perjantai-iltana ihan täynnä paikallisia ja ruoka näytti taivaalliselta. Valitettavasti nämä paikat jäivät koettavaksi seuraavaan kertaan, koska ne eivät enää olleet auki matkamme aikana.
Omiksi suosikeiksi Ateenassa nousivat Anafiotika ja Filopappos. Anafiotika on aivan Akropolin juurella Plakan korkeimmalla kohdalla. Meinasimme missata koko alueen, kun luulimme jo olevamme siellä, mutta se olikin ylä-Plakaa. Piti kuitenkin uteliaisuuttaan mennä graffittien peittämälle kujalle rapistuneiden talojen välistä ja sieltä kavuta vielä kapeampia valkoisia portaita päästäkseen Anafiotikan kapeille kaduille. Itse alue ei ole kovin suuri, mutta sitäkin viehättävämpi. Anafiotika syntyi, kun työlaisiä Anafin saarelta Kykladeilta muutti Ateenaan 1800-luvulla ja rakensi talonsa Anafin tyyliin. Anafiotikassa sai olla ihan rauhassa, emmekä törmänneet yhteenkään turistiin. Epävakaa sää saattoi toki vaikuttaa asiaan.
Filopappos-kukkulalle päädyimme ihan hetken mielijohteesta, kun sunnuntaiaamupäivällä koko kaupunki tuntui olevan täynnä vartaissa kokonaisina paistettavia lampaanruhoja ja grillinkäryä. Me olimme viettäneet aamun kansallispuutarhan rauhassa ja mölyisät turistiravintolat ja -kadut eivät kiehtoneet. Suuntasimme kansallispuutarhasta Zeuksen temppelin raunioiden ja Hadrianuksen portin vieritse ohi Plakan ja lähdimme kipuamaan Filopappokselle auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta sateisen päivän jälkeen.
Filopappos ei vaadi itse asiassa paljoakaan kiipeämistä, ainakaan jos sille nousee Kavalotti-kadulta Acropolis-museolta suoraan länteen, kuten me teimme. Kuljimme ihanaa hiekkapolkua pitkin, jota reunustivat täydessä kukassa olevat unikot. Hetkessä olimmekin huipulla ja Akropolis kohosi hätkähdyttävästi ihan vieressä. Filopappoksen toisella puolella siinsi Ateenan esikaupungit ja meri.
Tulimme alas Filopappokselta ihan toisesta päästä kuin sinne nousimme. Olimme jo todella nälkäisiä ja janoisia ja yritimme löytää asuinalueelta auki olevaa ravintolaa. Sellaista ei tuntunut löytyvän. Ihmiset viettivät pääsiäissunnuntaita kotiensa kattoterasseilla ja kuulimme iloiset äänet, mutta missään ei näkynyt ketään. Pitkän kävelyn jälkeen tuli vastaan auki oleva ravintola, joka oli aivan tupaten täynnä paikallisia pääsiäislounaalla ja päällä oli täysi kaaos: kaksi tarjoilijaa juoksi edestakaisin sisään ja ulos ja asiakkaat kävivät itse hakemassa juomia ja ruokia keittiöstä. Totesimme, että ruokaa on turha jäädä odottamaan, mutta olimme todellakin veden tarpeessa. Tarjoilija ei vaan ehtinyt palvella ketään ylimääräistä. Saimmekin yllättävää apua eräältä ravintolavieraalta, joka kävi kysymässä mitä tarvitsemme ja haki keittiöstä meille ison pullon vettä. Sen voimalla jaksoimme jatkaa ravintolan etsintää ja sellainen löytyikin lopulta vielä reilun kilometrin kävelyn jälkeen. Kalamaki Bar oli reissun paras ravintola ja salaatit, tsatsiki ja grillattu halloumi täydellistä. Mikäs siinä juhliessä miehen syntymäpäivää.
Kotimatkalla hotellille löysimme myös viehättävän Ateenan hautausmaan ja Panathenaicon hämmästyttävän stadionin. Stadion on kahden kukkulan välissä luonnollisessa notkelmassa ja rakennettu alunperin 330eKr panathenaia-kisoja varten. Stadion on rakennettu kokonaan marmorista.
Kun sitten saavuimme hotellillemme Kolonakiin, olimme ihan puhki. Mies sai silti minut vielä houkuteltua lähtemään läheiselle Likavittos-kukkulalle katsomaan auringonlaskua. Ja onneksi niin. Kokemus oli hieno, vaikka tällä kertaa kipuamista oli paljon ja alla kaksikymmentä käveltyä kilometriä mäkisessä kaupungissa.
Turistien suosimat alueet Plaka ja Monastiraki jäivät meillä vähemmälle huomiolle. Plakassa kävimme kyllä iltaisin syömässä, kun vain siellä ja Monastirakissa olevat ravintolat olivat auki. Plakan ”porrasravintolat” (ravintolat, jotka sijoittuvat akropolille nousevien useampien portaiden molemmin puolin) olivat selvästi suosittuja ja niissä oli myös paikallisia. Kävimme juuri tällaisissa syömässä iltaisin. Ruoka oli kyllä ihan hyvää niissäkin. Päivällä Plaka oli täynnä turisteja etenkin alemmassa osassa ja siellä oli myös turistikrääsäkauppoja, jotka eivät meitä yhtään kiinnostaa. Monastirakilla oli myös sekä turistikrääsää että turistiravintoloita sisäänheittäjineen ja valokuvattuine ruokalistoineen. Sellaiset kiersimme kaukaa. Jos turistiravintolat eivät ole oma juttu, niin suosittelen välttämään Ermoun ja Akropoliskukkulan välistä aluetta Plakasta Thission metroasemalle. Ermoulla tosin näytti olevan muutama paikallinen pikaruoka- ja hedelmäbaari, jotka olivat houkuttelevan näköisiä ja niissä oli myös paikallisia.
Vastaa