Rasdhoo, Malediivit

Aloimme suunnitella matkaa Malediiveille lasten kanssa suunnilleen vuosi sitten. Olimme palanneet Thaimaan Phuketista, joka oli ollut sinänsä ihan kiva matka, mutta kuitenkin jonkin asteen pettymys. Pettymys johtui lähinnä siitä, että edellinen kaukomatka oli maaliskuussa 2016 Malediiveille ja siihen verrattuna Bangtao oli jotenkin ankea ja keskinkertainen. Kun sitten meidän lennot olivat myöhässä kumpaankin suuntaan ja saimme matkasta korvausta huikeat 6000€, päätimme että tuolla pesämunalla voimmekin alkaa suunnitella koko perheen matkaa Malediiveille. Aluksi mietimme, että olisimme menneet yhdeksi viikoksi resortiin ja toiseksi paikallissaarelle, mutta budjetti tuli vastaan  ja päädyimme pelkkiin paikallissaariin.

Tutkiskelin todella paljon eri paikallissaaria ja luin blogikirjoituksia ja muita sivustoja. Maafushille olisi ollut nopea ja halpa päästä paikallislautalla ja hotelleitakin oli tarjolla monenlaisia. Vieressä olisi Guraidhoo ja Gulhi. Resort-saariakin oli ihan vieressä ja vierailu olisi varmasti onnistunut. Varasinkin meille jo perhehuoneen hotellista Maafushilta, mutta tutustuessani enemmän tuohon saareen, totesin että se taisi olla kuitenkin liian turistinen meidän makuun. Kun on ollut resortissa, niin tietää mitä Malediivit parhaimmillaan on. Lueskelin siis lisää ja päädyin kahteen saareen: Rashdoon ja Ukulhasiin. Niissä oli muiden juttujen mukaan hienoimmat rannat ja hyvä fiilis.

Rasdhoo ja Ukulhas sijatsevat Alif Alif Atollilla n. 70 km Malésta. Niille pääsee joko paikallislautalla (joka kulkee kolmesti viikossa) tai julkisella pikaveneellä. Myös yksityispikavene tai vesitasokuljetus olisi onnistunut. Me päädyimme julkiseen pikaveneeseen, joka kulkee kahdesti päivässä, aamuisin ja iltapäivisin. Saavuimme Maléen 12.50 ja pikavene lähti klo 16. Vietimme aikaa lentokentän Burger Kingissä, jossa oli siedettävän viileää. Olin varannut meille ensimmäiseksi viikoksi huoneet Acqua Blu Rasdhoo -guest housesta ja heidän edustajansa opasti meidät oikeaan pikaveneeseen lentokentällä. Nuo pikaveneet lähtevät ihan ulkomaanterminaalin edestä ja sinne oli helppo löytää kyllä itsekin. Pikavene kustansi 40$/hlö. Jouduimme maksamaan myös lapsista täyden hinnan, vaikka kotimatkalla Ukulhasista lapset olivat puoleen hintaan. Ilmeisesti guest houset pysyvät itse vaikuttamaan hintaan, koska he myös rahastavat kyydin.

Matka Rashdoolle kesti pikaveneellä tunnin. Meitä oltiin vastassa kolmen ihmisen voimin. Tavarat siirtyivät mopokärryllä hotellille ja me kävelimme Digin perässä saaren läpi guest houselle. Ilma oli kuuma, vaikka kello oli jo lähemmäs kuusi. Rasdhoo on atollin pääkaupunki ja siellä sijaitsee mm. atollin sairaala,  ja poliisiasema. Nämä molemmat näimme kävelyllämme majoitukseen. Saarelta löytyy myös pankki ja atollin ainoa pankkiautomaatti. Rasdhoo on noin 500m pitkä ja 600m leveä, joten välimatkan olivat lyhyet joka puolelle. Jo tällä lyhyellä kävelymatkalla saari teki vaikutuksen: fiilis oli jotenkin todella rento ja vastaantulevat paikalliset tervehtivät meitä iloisesti hymyillen. Saarella asuu n. 1300 asukasta ja guesthouseja siellä on 14. Lisää rakennetaan tosin koko ajan.

Guest housemme Acqua Blu oli ihan lähellä bikinirantaa ja sen leveintä kohtaa. Lapset olivat kovasti odottaneet pääsevänsä uimaan, niin kävimmekin vain äkkiä viemässä tavarat huoneisiin ja suuntasimme rannalle. Ranta oli valkohiekkainen ja meri turkoosi, mutta silti ranta oli aluksi vähän pettymys: hiekalla oli lasinsiruja (joita keräilimme koko viikon) ja rannan vieressä surisi kovaääninen voimalaitos. Rantavedessä oli paljon heinää, joten vesi ei näyttänyt yhtä hienolta kuin olimme ajatelleet. Ensimmäisenä iltana ehdimme uida vain hetken, kun tuli jo pimeää.

Söimme omassa hotellissa illalliseksi tonnikalariisiä ja lapset kanahampurilaiset. Ruoka oli meidän ravintolassa oikein hyvää ja joka ruoan päälle tuotiin aina hedelmälautanen tai pari. Juomat eivät koskaan maksaneet erikseen, vaan olivat  veloituksettomia. Ruoka tarjottiin hotellin pienellä sisäpihalla, jossa oli pöytiä sekä katoksen alla että keskellä pihaa hiekalla . Jokaisella hotellilla (tai guest houseja kaikki ovat oikeastaan) on oma sisäpihansa, jonne ei näe kadulta ja ilmeisesti myös kaikista löytyy jonkinnäköinen ravintola.

Aamulla saimme malediivilaisen aamupalan eli tonnikalakookosmössöä, chapatileipää ja paistettua kanamunaa. Lisäksi joka aamu tuotiin annokset corn flakes-muroja ja hunajaa sekä appelsiinimehua ja hedelmälautanen. Aamiainen tuotiin aina pöytään ja eri päivinä se oli joko tuo malediiviläinen tai sitten Continental, joka sisälsi paahtoleipää, nakkeja ja paistettua kananmunaa sekä hilloa tai American, jossa oli pancakes ja vaahterasiirappia.  Lapset eivät tykänneet tonikalamössöstä, mutta meistä aikuisista se oli hyvää chapatin kanssa. Aamiaisen jälkeen lähdimme rannalle ja hyvä niin, koska noin tunnin jälkeen alkoi sataa vettä ja meidän oli pakko lähteä rannalta. Vettä tulikin oikein kunnolla seuraavat kolme tuntia ja kadut lainehtivat. Me emme säikähtäneet sadetta, vaan lähdimme lounaan jälkeen hotellin sateenvarjonen turvin tutkimaan saarta.

Sadetta emme sen koommin Rasdhoolla kohdanneet. Kadut tosin lainehtivat vielä pari päivää sateen jälkeenkin ja taiteilimme lammikoiden vieritse yrittäen olla kastelematta jalkojamme. Onneksi mukana oli vain rantasandaalit, niin kastuminenkaan ei haitannut. Aloimme tykästyä Rasdhoon rantaan, vaikka aluksi se ei ollutkaan meitä hurmannut. Rannalla ei ollut aurinkotuoleja kuin Rashdoo Island Innin edessä, mutta kapeaa rantaa reunustivat puut, jotka tarjosivat varjoa ja tunnelmaa. Ranta oli matala ja lapset tykkäsivät kovasti snorklata rantavedessä, sillä kalat piiloutuivat pohjaruohikkoon. Ranta oli melko täynnä turisteja, mutta silti turistien määrä saarella oli paljon vähäisempi kuin Ukulhasilla ja rannan tunnelma paljon rauhallisempi ja epäturistisempi. Auringonlaskun aikaan tunnelma oli raukea ja paikalliset tulivat rantaveteen pyydystämään mustekaloja. Bikinirannan edustalla oli riutta, jossa kuulemma oli hieno merenalainen elämä. Me emme valitettavasti sinne asti menneet, kun merenkäynti ja virtaukset olivat kovia. Lasten kanssa ei sellaiseen uskaltautunut ja samoin yksin snorklaaminen tuntui myös arvelluttavalta. Onneksi pääsimme snorklaamaan päiväretkellä kuitenkin.

Rasdhoolla ei ole kovin paljon vaihtoehtoja ruokailuun. Varsinaisia ravintoloita on kolme, joista kävimme vain yhdessä, Cafe Olessa. Cafe Ole oli selvästi turisteille tehty ravintola, mutta se oli oikein viihtyisä ja edullinenkin. Muut saaren ravintolat olivat saaneet aika huonot arvostelut Tripadvisorissa. Söimmekin siksi lähinnä Cafe Olessa ja oman guest housen ravintolassa, jossa oli aivan erinomainen kalacurry. Sitä ei ollut listalla, mutta satuin kysymään yhtenä päivänä onko heillä curryjä. Guest housessa oli töissä useampi nuori mies, joista neljä ilmeisesti veljeksiä. Kaikki olivat todella mukavia ja ystävällisiä.

Jokainen guest house järjestää erilaisia retkiä, kuten Picnic island, snorklaus, manta safari, delfiinikatselu, barbeque-buffet rannalla, kalastusretki. Retkien listahinnat olivat Rasdhoolla korkeat, mutta nopeasti he olivat valmiita tulemaan vastaan hinnoissa. Meidän guest housessa oli vain 8 huonetta ja siksi retketkin oli suunniteltu niin, että niitä järjestettiin minimissään kahdelle hengelle. Me menimme yhdelle retkelle Picnic-saarelle ja se kustansi alunperin 90$/hlö, mutta me maksoimme koko perheeltä 145$ ja retki oli meille räätälöity. Retki oli joka dollarin arvoinen ja ihan ehdoton, jos tuonne päin suuntaa. Kirjoitan siitä erillisen jutun myöhemmin.

Me vietimme yleensä aamupäivän rannalla, kunnes alkoi päivän kuumin aika ja lähdimme aurinkoa pakoon. Lasten iho ei kestänyt Malediivien aurinkoa edes sk 50 huolimatta. Tosin lapset myös asuivat lähinnä meressä ja aurinkorasvakin osaksi huuhtoitui. Kävimme ostamassa heille pitkähihaiset ja -lahkeiset uima-asut neljäntenä päivänä ja ne tulivat todella tarpeeseen. Lapsistakin oli mukavampaa, kun ei tarvinnut aurinkorasvailla koko kehoa monta kertaa päivässä. Keskellä päivää kävimme lounaalla ja pienen levon jälkeen kuljeskelimme yleensä pitkin saarta. Saarella oli jotenkin niin lämmin ja ystävällinen tunnelma, että sitä on vaikea kuvailla. Rasdhoolla myös naiset hymyilivät meille, mitä ei Ukulhasilla tapahtunut. Tämä ystävällisyys oli sellaista, jota jäimme kaipaamaan jatkaessamme Ukulhasille. Tapasimme Ukulhasilla suomalaisperheen, joka oli myös ollut ensin Rashdoolla ja he sanoivat ihan samaa. Kuuden päivän jälkeen oli todella haikea lähteä Rasdhoolta, vaikka olimme menossa vain läheiselle saarelle ja loma jatkui. Guest housen henkilökunta puhalsi lapsille ilmapalloja läksiäisiksi. Lapset jäivät ikävöimään henkilökuntaa kovasti. He ikävöivät myös naapuritalossa asuvaa kissaperhettä, jossa sattumoisin oli kolme kissanpentua. Lapset nimesivät ne Miukuksi, Maukuksi ja Tomuksi.

Rasdhoo on hyvin aito saari. Sitä ei turistit vielä ole päässeet pilaamaan, kuten Thaimaata monin paikoin. Rashdoon guest houset ovat pieniä ja palvelu erinomaista joka paikassa. Saarelta löytyy muutama pieni ruokakauppa, joista saa myös esim. aurinkorasvaa ja päivittäistarvikkeita. Matkamuistomyymälöitä on myös pääkadulla muutama. Paikalliselämä on kuitenkin hyvin läsnä. Rukoiskutsut kaikuvat useamman kerran päivässä, koululaiset suuntaavat reppuineen kouluun, hunnutetut naiset kantavat lapsiaan kadulla. Toki paikallisuus tarkoittaa myös epäsiisteyttä ja roskaa, mitä resort-saarilla ei näe. Mutta etenkin Rashdoo oli ihana yhdistelmä paratiisia ja oikeaa elämää.  Pari vuoden kuluttua täälläkin on varmasti useita hotelleja ja turistikrääsää ja tunnelma ihan toinen. Ukulhasilla on jo turismi ihan eri tavalla läsnä.